Rakas paivakirja...

Ajattelin pitkästyttää kaikki pitämällä viikon ajan päiväkirjaa, jotta saisitte vähän kuvaa, että mitä täällä aina viikon aikana touhutaan. Ja voin kertoa, että ihan joka viikko ei jouduta syklonievakkoon, että ei hätää!

Maanantai 12.3.

Aamulla herään Kanada-Nickin kanssa lenkille. Se käy yleensä joka aamu lenkillä, mulle riittää kyllä nelisen kertaa viikkoon. Se on kuulemma sille ainoa keino, millä saa pidettyä järjen kasassa. Kun kuulemma aina ei saa nukuttua. Vuosia sitten se halusi tehdä elämälleen jotain, joten liittyi armeijaan ja lähti Afganistaniin. Hurjia juttuja se välillä kertoo. Sen juoksutahti on kovempi kuin mulla, mutta meikä taas tykkää juosta pidempiä lenkkejä, niin molemmille lenkki on tarpeeksi rankka. Varsinkin aamuhelteessä.

Lenkin ja suihkun jälkeen käyn kaupassa. Newmannin keskustasta löytyy kaikki tarvittava. Woolwoths-supermarketti, apteekki, kaksi vaateliikettä, kenkäkauppa, elektroniikkakauppa, pullokauppa, posti, Subway, videovuokraamo ja jotain ruokapaikkoja. Meille työntekijöille on kolme polkupyörää, jotka oli tiuhemmassa käytössä sillon kun asuttiin kauempana. Lukkoa ei missään ole (rikki/kadonnut), joten kierrän hämäykseksi yhden rikkinäisen vieterilukon pinnojen ja pyörätelineen välille. Kai se jonain päivänä siitä häviää, toivottavasti ei tänään. Käyn myös apteekissa ostamassa jotain rasvaa mun jalalle. Mulla on parin viikon ajan toinen jalka ollu aika järkyssä kunnossa. Jotain 30-40 puremaa ilmestynyt, eikä mitään hajua mikä sitä on syönyt. Olo on kuin spitaalisella. Kaikki jotka näkee ton jalan eka vilaukselta on sillee "Hey, you got something on your le....OH MY GOD!!!!!!". Osa puremista oli vesikelloilla ja vähän tulehtunut ja muuta nannaa. Onneksi niitä ei ole ilmestynyt lisää, ja voidekin toimii. Voin lahjoittaa nää kuvat seuraavaan puremavoidemainokseen. Joo, tervetuloa Australiaan.

Töissä oli ihan hauska ilta. Paljon mukavia asiakkaita. Yksi kertoi, että sillä on ollut suhde suomalaisen naisen kanssa vuosia sitten. Hetken juteltuaan hän vakuuttui, että taidankin olla hänen tyttärensä. Minä tajusin alkaa kyselemään perinnön perään, ja saatiinkin Marin kanssa molemmat tippejä. Toinen mies ehdotti, että mentäisiin naimisiin, jotta saisin viisumin Australiaan. Ihan mate-kavereita siis oltaisiin vaan. Pittää miettiä vielä :D Loppuillasta oon vielä töissä pullokaupassa ja sitten vielä baarin puolella.

Tiistai 13.3.

Herään 6.30, kun remonttireiskat aloittavat työt. Kauhea mekkala ulkona. Oon aamuvuorossa (11.30) britti-Georgen kanssa. Ärsyttää, kun tyyppi huitelee missä lie, vaikka meidän pitäisi avata baari yhdessä. Yksin siellä lasken tuoleja ja laitan tavaroita paikoilleen. En nyt jaksanut sitä lähteä etsimäänkään, tehkööt mitä haluaa. Lounasaikaan ei onneksi ole ihan kuollutta niin ku välillä on ollut. Brittimister hoitaa pullokaupan, meikä on baarin puolella. Kun ei ole asiakkaita, silitän bistron pöytäliinoja ja siivoilen. Tauolle pääsen kolmelta, ruoaksi teen riisiä, keitettyjä kananmunia ja pakastevihanneksi. Oi joi. Kauaksi en ole päässyt reppureissaajan ravintoympyrästä. Ei vaan jaksa nähdä vaivaa. Me saadaan töistä kans ruokaa. Jos tekee pitkän päivän saa sen ilmaiseksi, ja jos tekee lyhyemmän päivän, saa sen viidellä dollarilla, mikä on sekin kyllä tosi halpa hinta. Illalla oli taas aika kiirettä, koska meitä oli baarin puolella vain kolme. Asiakkaana oli yks paikallinen mister, jonka puheesta en kerta kaikkiaan saanut mitään selvää vahvan aksentin ja nopean puhetempon takia. Monesti jouduin hymyilemään tai hymähtämään ja toivomaan, ettei sen viimeisin lause ollut kysymys. Onneks näin vaikeita tapauksia tulee harvoin :D 

Keskiviikko 14.3.

Menin Marin ovelle koputtamaan 8.30. Aamuherätyksiä rakastavana ihmisenä ovella seisoi peitonmutkassa murahteleva söpö mörökölli. Hyvää huomenta, lähetäänkö kaivoksille! Bobbynkin oli tarkoitus tulla mukaan, mutta sillä oli niin pahaa astetta oleva krapula, että se jäi kämpille. Tais Marillakin jotain oloja olla. Lähdettiin talsimaan parin kilsan päässä olevaa turistikeskusta kohti (kyllä, Newmanista löytyy sellainenkin). Siella vaihdettiin pitkät housut ja nauhakengät jalkaan, sekä saatiin oranssi työtakki, kypärä ja suojalasit. Ny o hyvä. Turistikierros kustansi 20 dollaria, mikä oli kyllä enemmän kuin mitä odotettiin. No mutta Newmanissa kaikki on kallista. Kierroksella oli jopa muitakin kuin me, yllättäen meidät mukaan lukien jotain 15 ihmistä. En ymmärrä, tämä kierros kun järjestetään joka aamu. Bobby on muuten joskus ollut tän turistikierroksen opas. Bobby on kyllä ollut niin kaikkialla ja tehnyt niin kaikkea. Aina jos puhutaan jostain niin se sanoo, että "joo mä oon ollut siellä töissä". Voin niin kyllä kuvitella Bobbyn kierrosoppaaksi :D

Pakkauduttiin minibussiin, ja lähdettiin kohti kaivoksia.

Perspektiivia kuviin antaa se, että jokainen porras on 15 metriä korkea. Noita portaita pystytään kaivamaan 42,  eli aika syvälle päästään. Tämä kyseinen kaivos on 8 km pitkä ja 3 km leveä. Tällä hetkellä portaita/tasanteita/mitälie on jotain 20-30 välillä (en muista tarkkaa lukua), mutta kukaan ei oikein tiedä kuinka kauan kaivos voi jatkaa toimintaansa. Maksimissaan kuitenkin seuraavat 60 vuotta. Sen jälkeen kyseinen kaivos suljetaan, ja siirrytään uudelle läheiselle alueelle. Vanha kaivos täyttyy vedellä, kun sitä ei enää keinotekoisesti pumpata pois, ja Newman saa järven! Kuvitelkaa. Vettä tämä kyllä tarvitseekin. Marilla ja mulla on hirveä ikävä merta.

PARAS KUVA IKINA <3 :D

Kaivoksella työskentelee yhden vuoron aikana n. 1500 työntekijää. Vuoro kestää 12 tuntia, joten yhden vuorokauden aikana työntekijöitä on 3000. Sitä ei oikein käsitä miten iso mesta nuo kaivokset on. Varsinkin kun se siitä näköalatasanteelta katsottuna näytti suht hiljaiselta. Tuolla on yksi kaivuri ja tuolla menee joku auto. Minne maan alle ne kaikki on menny piiloon? :P

Newmanista louhittu rauta kuljetetaan rautateitse 430 km päähän Port Hedlandiin, jossa se pakataan laivoihin ja lähetetään ympäri maailmaa (lähinnä E-Korea, Kiina, Taiwan, Aussit, Eurooppa). Vuosittain jättilaivoja kuormineen lähtee jotain 850. Yhtiöllä on vetureita about 130, jokainen niistä kustantaa semmoset 6 milliä. Pikkasen on siis kalustoon pitänyt satsata. Jonkun maailmanennätyksen tämä yhtiö rikkoi 2000-luvun alussa tuolla rahtijunallaan. Ennätysjuna oli päälle 7 km pitkä ja painoi reippahat 99 tonnia. Toivottavasti kenguruita ei jääny alle.

Nää ei sitten ole mitään oikeista työmiehiä esittämässä kiireistä
kivikasan ympärillä vaan  meidän kierroskavereita :DDD 

Ensimmäiset viikot me tehtiin kuutta päivää viikossa, mutta koska nyt henkilökuntaa on niin paljon, joudutaan ottamaan kaksi vapaapäivää viikossa. Keskiviikon piti olla mulla vapaa, mutta mua pyydettiinkin töihin, koska toinen uusi työntekijä ei kerennyt vielä aloittamaan. Kahdelta aloitin vuoron, ja heti ekaksi sai alkaa järjestelemään tavaroita oikeille paikoilleen jne, koska aamuvuorossa oli ollut tämä aikaisemminkin mainitsemani brittimies ja tämä uusi työntekijä. Tämä britti on ollut täällä töissä suunnilleen yhtä kauan kuin me, mutta yleensä kun aamulla tehdään baarinavausta, tämä huitelee ties missä. Keittelemässä kahvia ja ihan vaan kävelemässä ympäriinsä näyttäen kiireiseltä. Ettei mikään ihme, ettei ole tullut hommaan oikein rutiinia.

Mainitsin asiasta Paulalle, joka on myös kyrpiintynyt tän yhen löysäilyyn. Paula oli maininnut asiasta pomolle, joka ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa, vaan sanoi tytöllä olevan asenneongelma tätä brittimiestä kohtaan. Sillälailla. Päivä oli muutenkin semmonen office gossip -päivä ettei mitään järkeä. Mukavat ihmiset täällä on ihan supereita, mutta sitten ne vähemmän mukavat ottaa välillä pannuun.

Tämä uusi baarityöntekijä on kotoisin Sydneysta. Sille eka työpäivä baarimikkona. Tehnyt töitä tv-tuotannon parissa, lähinnä kuvannu jotain surffaus- ja skeittausohjelmia, ihan ympäri maailmaa. Nyt haluaa tienata rahaa omaan projektiin (matkailuohjelma), jonka pilottijakson se kuvas matkustaessaan Sydneysta Perthiin ulkomaalaisten reppureissaajien kanssa. Kuulosti niin siistiltä! Huippua tavata niin erilaisia ihmisiä, joilla on kaikilla niin erilaiset taustat. Tämä uusi työntekijä on muuten aivan Samvais Gamgin näköinen! :DD Mainitsin siitä heti ekana Marille, myöhemmin kysyin siltä itseltäänkin, että taidat kuulla asiasta varmaan aika usein. Kyllä kuulemma. Ja hauskinta on se, että miehen nimi on vielä Sam. Well isn't that ironic.

Ilta oli tosi kiireinen, mikä ei haitannut. Mieluummin vähän kiire, ku tappotylsä. Itse ainakin toimin niin paljon tehokkaammin kiireessä. Siistiä saada semmonen flow-moodi päälle ja sit vaan tekee, tekee ja tekee, eikö huomaa ajankulua. Illalla meidän piti tehdä vielä iso siivous, eli siivota vähän kaikkialla.

Torstai 15.3.

Aamulla heräsin 9.30 lenkkeilemään Kanada-Nickin kanssa. Ihan pirun kuuma jo aamusta. Aikaisemmin tollasta oli aina heti aamusta  lähtien, mutta kuukaudessa kesä on vähän  väistynyt. Myöhemmin päivästä kävin kirjastossa postaamassa pari blogipostausta ja illalla katoin Nickin läppäriltä pari leffaa. Nukahdin kesken Friends With Benefitsin (vaikka starring Justin Timberlake!), mutta Rio sai mut pidettyä kokoajan hereillä. Se oli tosi hauska! Hyvin käytetty vapaapäivä siis! Niin kyllä me parit lentoliputkin siinä ostettiin. 18. Huhtikuuta pitäisi Newman siis jättää taakse, lentää Perthiin pariksi päiväksi ja sitten Darwiniin (koska Darwiniin ei Newmanista saa suoria lentoja). Hyvin taas pistetään raha kiertämään, miksei matkustaminen vois olla ilmaista? Mutta ei Northern Territorya voi jättää näkemättä :) Sitä paitsi toivottavasti siellä on lämmin!

Perjantai 16.3.

Lähdettiin aamupäivästä Marin, Bobbyn, Paulan ja Nickin kanssa keskustaan, koska Newmania ja koko läntistä Australiaa uhkaa sykloni. Mä imin itseeni aamupalaksi jääkaapin valoa, että ihan hyvä idea käydä ruokaostoksilla taas vaihteeksi. Woolworthsin hyllyt ei vielä siinä vaiheessa ammottanut tyhjyyttä, mutta yhden asiakkaana olleen Woolliesin työntekijän mukaan täyshärdelli oli ollut päällä myöhemmin päivästä, kun porukka paniikissa haluaa täyttää kuivamuonavarastonsa. Mutta aika jännittävää! Päivällä tuuli jo aika paljon ja sää muutenkin enteili tulevaa. Newmanin keskustan aukio on yleensä täynnä aboriginaaleja. Koska harva niiden yhteisön jäsenistä käy missään töissä (ei  kukaan?), monet tekemisen puutteessa hengailevat yleensä päivät keskustassa. Istuvat jalkakäytävillä, ja välillä käyvät ostamassa syötävää ja juotavaa. Kokonaisia perheitä, lapsista isovanhempiin. Yleensä ne ei ota mitään kontaktia, välillä kylläkin saattavat riitaantua jonkun ohikulkijan kanssa. Tältä näyttäisi myös meidän baarin edusta, jos pullokaupassa ei olisi tätä autopakkoa. Nurmikolla istuisivat ja ryyppäisivät koko päivän.

Illalla olin töissä suurimman osan ajasta pullokaupassa. Ja voi hyvää päivää. Ilmeisesti ihmiset halusivat ruokavarastojensa yhteydessä täyttää myös baarikaappinsa, sillä varmaan puolentoista tunnin ajan meillä oli kokoajan kunnon jono, joka ei vaan hävinnyt, vaikka kuinka yritti. Meikä käytteli pelkästään kassakonetta, kun jotkut muut haki kylmähuoneesta ja viinahyllyiltä tuotteita asiakkaille. "only these three? okay, that'll be fifty two dollars eighty cents, please. thank you. savings? any cash out? there you go. thank you, you wanna receit? there you go, take care, bye" - tätä kun hoki jonkun aikaa aloin kaivata jo pirusti baarin puolelle, jossa ei yllättäen edes ollut vielä kiirus.

Pullokaupan suljettua kahdeksalta pääsin baarin puolelle. Odotettavissa oli kiire ilta, koska kuulemma kaivostyöntekijöillä oli taas vuorojen vaihtumisaika, eli osalla porukkaa alkoi viikon loma (PÄÄ TÄYTEEN!). Ja kyllähän sitä saikin juosta taas. Aikaisemmin meidän työporukalla baarin takana työskentely on sujunut tosi hyvin. Homma rullaa tosi hyvin, ja asiat vaan hoituu. Tämä uusi työntekijä saa vähän petrata, koska vaikka tyyppi ei ole millään tavalla massiivinen, se on kokoajan tiellä :D En tiedä huomaako se sitä itse, mutta monesti se seisoskelee muiden edessä, kun ne vaikka yrittää napata jäitä. Ja kun se ei ite tunnu tajuavan, vaan kaikki joutuu pyytämään sitä siirtymään vähän. Ja samoin kassakoneen käytössä se on turhauttavan hidas. Se osaa sitä jo hyvin käyttää, mutta sillä on kiireisenäkin iltana semmonen melko lunki ja hidastempoinen työrytmi. No mutta onhan se australialainen, niin no worries -asenne näkyy sit varmaan näinkin :P

Lauantai 17.3.

Sykloni on matkalla! Hyvin spesiaalipäivä myös muutenkin. St Patrick's Dayn kunniaksi meillä oli päällä vihreitä härpäkkeitä ja elintarvikevärillä värjättiin oluetkin vihreiksi, cool :P Vaikka asiakkaat kuinka pyysi laittamaan urheilukanavan päälle, meillä katsottiin koko päivä sääkanavaa. Piti tietää missä mennään. Syklonivaaran värikoodi oli nyt "violetti", jos se muuttui keltaiseksi, baari suljettaisiin ja asiakkaat häädettäisiin. Kuulemma meille oli aamusta lähtien tullut puheluita asiakkailta, jotka olivat ihan siinä uskossa, että jos syklonivaara pahenee, baari suljetaan ja asiakkaat saavat jäädä viettämään iltaa ja yötä baariin :D You wish, parempi jättää makuupussit kotiin.

Kolmelta päivästä syklonivaroitusvärimikälie muuttui keltaiseksi, joten baari suljettiin. Syklonin ennustettiin iskevän Newmaniin kahdelta yöllä. Koska me ollaan aika sisämaassa, sen ei pitäis tulla tänne hirveän voimakkaana, asteikolla (1-10) vain noin 1-2 luokkaa. Mutta kuulemma kakkosasteinen sykloni voi nostella autoa ilmaan, niin parempi siis katsoa kuin katua. Siispä mekään ei saatais nukkua yötämme meidän dongereissa, jos vaikka niistä lähtis katto. Toinen syy sille on se, että kun sykloni lähestyy, hälytysaste on "punainen" ja silloin yksikään ihmisolento (miinus poliisit ja muut viranomaiset) ei saa olla ulkona. Jos sut saadaan kiinni vaikka ajamassa autoa napsahtaa tuntuvat sakot. Ja jos jotain meistä alkais pelottaa yksin yöllä ja tämä joku lähtisi ulos ja sykloni nappais mennessään, olis omistajat vastuussa. Eli ekaa kertaa elämässäni jouduttiin evakkoon! Sykloni  on tietysti vakava paikka periaatteessa, mutta varmaan suurinosa meistä oli vaan innoissaan :D Kerrankin jotain jännää! Kun pakkasin kamoja kasaan, muistu mieleen Muumipeikko Ja Pyrstötähti, tää on just niin ku siitä! Me ei kylläkään mennä evakkoon luolaan, vaan meidän baariin. Ensimmäistä kertaa saa siis luvan kanssa sammua baariin :D Huippua.

Keskelle baarin lattiaa raahattiin patjoja ja sohvia, koska meitä olis aikamoinen kööri majoittumassa siellä ensi yönä. Kahdentoista baari- ja keittiötyöntekijän sekä pomojen lisäksi isoon sleepoveriin osallistui myös neljä remonttireiskaa, jotka on tehnyt meidän baariin ja dongereihin jos jonkunlaista muutostyötä. Minä sain jakaa sängyn yhen tosi kuuman mimmin kanssa (nimeltään Mari). Kun kaikki oli lopulta tuonut kamppeensa baariin, ja asettunut aloilleen, alkoi rento hengailu. Jukebox soitti musiikkia, porukka pelas bilista ja pelikoneita. Bobby teki Marille ja mulle kampauksia, sekä meikkas mut ensin katuhuoran ("you're gonna look so highfashion after this") ja sitten Kiss-yhtyeen jäseneksi ("I'm gonna try, like, Lady Gaga style or something"). Mä vaan rakastan Bobbya, ei olla koskaan tavattu ketään noin mahtavaa. Se on aina iloinen, aina ystävällinen, auttaa kaikkia, on oma itsensä, persoona, eikä tosiaankaan mikään tyhjäpää. En yhtään ihmettele, että se on kunnon ikoni Newmanissa. Sen nimeen sais lisätä etuliitteen "The". Parasta viihdettä on kun Bobby tanssii Lady Gagan musiikkivideoiden koreografioita. KUN SE VETÄÄ NE NIIN TÄYDELLISESTI :DD Siis ei yhtään "sinnepäin", vaan niin tunteella ja just eikä melkeen. Samoin tämä kaunispoika hallitsee poseeraamisen. Kun meidän pomon pikkusiskon kanssa päätettiin kostaa Bobbylle mun Kiss-makeup meikkaamalla Bobby aika ronskin ottein, se sai myöhemmin otetuissa kuvissa itsensä näyttämään siltä kuin se olis valmis Voguen kanteen :D Sen parhaan kaverin kanssa ne pisti pystyyn kunnon photoshootin, kieriskeli lattiallla, kun muut otti valokuvia. Bobby on The Bobby.

lol :D sopii ku nena paahan.

Meidän pääkokki laittoi meille kaikille kunnon pöperöt. Pihvejä, chichen scallopinia (kanaa sienikastikkeessa, jopa minä sienivihaaja rakastan sitä), salaattia, kermaperunalaatikkojuttua ja valkosipulipatonkia. Omnom. Ja sitten baarista sai juoda mitä halusi. Ihan hyvät pilleet siis. Juomapeliäkin pelattiin taas. Myöhemmin illasta siirryttiin meidän Oasikseen (meidän keittiö-olkkari-yhteistila), koska meidän pomon vanhemmat halusivat alkaa nukkumaan. Jossain vaiheessa iltaa homma sai mielenkiintoisiakin piirteitä.

Maria ja mua alkoi nukuttaa pirusti siinä kahden hujakoilla, joten painuttiin sänkyyn.  Päivitetyn ennusteen mukaan syklonin pitäis iskeä Newmaniin viiden aikaan aamusta, joten laitoin kellon herättämään, jotta vois tapittaa ikkunasta miltä ulkona näyttää. Viideltä herään ja ulkona on tyyntä. Kakka. Kaikki on ohi, eikä maassa näy edes katkenneita oksia.

Sunnuntai 18.3.

Herätään yhdeksältä viemään kamoja pois. Sykloni oli kuulemma tullut Newmaniin kolmen aikaan yöstä, mutta mitään muuta kuin pirusti vettä ja tuulta se ei kyllä ole ollut. Meidän pomon vanhemmat on äkäsiä, kun osa pojista oli humalapäissään ollut ulkona punaisen varoituksen aikana.

Mulla olis alkanut työt viideltä, mutta koska baarissa oli kiirettä, aloitin jo kahdelta. JEE! Illalla meidän piti kuurata joka paikka kunnolla, sillä huomenna baarin uusi omistaja saapuisi Newmaniin ja jää tänne seuraaviksi kolmeksi viikoksi. Samalla luvassa on tosi paljon uudistuksia: uudet kassakoneet, remonttia niin sisällä kuin ulkona, uusia laitteita jne. Jännä nähdä millasta tulee olemaan. 

Loppuun viela kuvia meidan tyopaikasta (seka meidan dongereista ja yhteisista tiloista):

Tää Marin ottama kuva on niin hieno! Tuo yksinäinen tv pihalla on jotenkin uppee.

Karoliina

Punaisen hiekan keskelta terve!

(Ja nain alkuun taytyy sanoa, etta taman blogin ulkoasuhan on talla hetkella todella tyylitelty ja persoonallinen, I know. Yritettiin muuttaa banneria, mut se ei oikein luonnistunut heti alkuunsa, kirjaston kone on hidas kakka ja muutenki alkoi arsyttaa, niin tuo on nyt tuossa jonkun aikaa, ni!)

Muutettiin siis meidän yhteiskämpästä pois. Asunnossa on kerinnyt asumaan monenmonta aikaisempaa työntekijää, joista jokainen on jättänyt varmasti jotain jälkeensä. Ja sen todella huomasi tavaramäärästä. Kaapit pursusi turhia rättejä ja romppeita, että jätesäkkien kanssa sai olla viskomassa kamaa menemään. Yhdestä kaapista löytyi esimerkiksi ihanat siniset GLITTERSHORTSIT <3 ja kaivosmiehen likainen työtakki (juu). Kahden lava-auton voimin muutettiin kamat meidän tuleviin sillipurkkeihin. Ei vaan, tykkään kyllä tosi paljon asua taas yksin pitkästä aikaa. Kun kuusi kuukautta on jakanut hostellihuoneita 5-15 muun kanssa, niin johan on mukavaa, kun on OMA HUONE. Luksusta. Ja tosi kiva, että nämä huoneet on uusia. Sänky, peitot, lakanat, tv... kaikki uutta ja kaikki pelittää. Yhteisinä tiloina meillä on baarin vanhaan ravintolapuoleen rakennettu keittiö/olkkari. Siellä nyt vielä on jos jonkinlaista remonttia meneillään, ettei siellä hirveästi ole jaksanut hengailla.

Voisin kertoa vahän Newmanista yleisesti. Suurinosa asukkaista saa suoraan tai valillisesti elantonsa kaivostoiminnasta. Uutta rakennetaan jatkuvasti vastaamaan jatkuvasti kasvavaa pulaa asunnoista. Taalla asuu kuulemma vakituisesti n. 4000 asukasta, jotain 2000-3000 käy täällä vain töissä jostain muualta, monesti Perthista. Meidän pomo sanoi kärjistäen, että monilla miehillä on semmonen asenne, että Newmanissa voi tehdä mitä haluaa. Onhan se niin kaukana oikeasti kodista, perheistä ja tyttöystävistä. Vähän samanlaista ilmapiiriä siis ku mitä Gladstonessa. Mutta monesti näillä ulkopaikkakuntalaisilla työntekijöillä on yksi viikko aamuvuoroa (06.00-18.00), seuraava viikko iltavuoroa (18.00-06.00) ja sitten kolmas viikko lomaa, jolloin ne lentää kotiin. Kuka Perthiin, kuka Sydneyyn. Koska niillä jos jollain on rahaa. Sitä on köyhän suomalaisen vaikea ees kuvitella minkälaisilla palkoilla nämä täällä työtään tekee. Suomen lääkärinpalkkakin kalpenee näiden tienestien rinnalla. Se on monelle miehelle kuin lottovoitto, jos ne pääsee töihin kaivoksille. Mistään ei tartte ite maksaa, ei asumisesta, ei mistään.

Mä en oikein tiedä mitä mieltä mun pitäis olla aboriginaaleista. Ne harvemmin on ollut ystävällisiä, mutta onko se ihmekään, jos tuntevat vielä katkeruutta valkoiselle väestölle. Ekoja kertoja kun kuultiin Queenslandissa jonkun puhuvan siitä kuinka "aboriginaalit ei kestä viinaa, se ei vaan sovi niille", ajateltiin, että se on kyseisen henkilön oma henkilökohtainen mielipide. Mutta kyllä sitä tunnutaan enemmänkin pidettävän jonkinlaisena faktana täälläpäin. Newmanin lähistöllä elää aboriginaaliyhteisö, jonka takia Newmanin poliisi on esimerkiksi säätänyt tuon aikaisemmin mainitsemani säännön alkoholinmyymisestä. Siis että pullokaupoista ei saa myydä alkoholia asiakkaille, jotka eivät saavu autolla. Monesti aboriginaalit tulevatkin sitten viinaostoksille taksilla. Oon ollut todistamassa parikin kertaa meidän pomon isäpuolen (joka on välillä aika pahakin suustaan) ja aboriginaalien välistä huutelua. Ekan viikon aikana (kun olin töissä pullokaupassa) yksi aboriginaali pyysi, että soittaisin hänelle taksin. Niin tein, mutta meidän pomon isäpuoli tuli kohta sanomaan, ettei "meidän tartte noille soitella takseja". Kohta ne riitelivät jo kovaäänisesti, aboriginaalit lähtivät pois paikalta ja pomon isäpuoli antoi mulle ohjeeksi, että "jos ne vielä tulee niin käske niitten painua v*****n". Tällaista siis täällä.

Mutta on kyllä niin muuttunut kuva aboriginaaleista. Jotenkin mulla oli vähän ruusuinen kuva niiden asemasta. Että vähän hienoa, että on olemassa vielä noita alkuperäisasukkaita, ne on säilyttänyt omia perinteitään jne.". Nyt huomaa, kuinka huonosti ne on sopeutunut valtaväestön pariin. Ne on enemmänkin semmonen joukko, joka voi tosi huonosti, mutta jotka eivät itse osaa auttaa itseään. Meidän pomo kertoi, että Newmanin aboriginaaliyhteisössä on vain jotain viisi perhettä, vaikka ihmisiä on se joku pari sataa. Ei ole tavatonta, että 12-vuotiaat tytöt ovat raskaana, kun isät on ne raiskannu. Vanhemmat ryyppäävät joka päivä, koska ei ole muutakaan. Juttelin pitkään yhden asiakkaan kanssa, ja hän kertoi, että jos joskus joku nuori lähtee yhteisöstä, niin se ei taatusti sinne palaa, kun on nähnyt muutakin ja saanut perspektiiviä asioihin.

Perjantai on ehdottomasti meidän isoin ilta. Newmanissa "kaikki" tulee silloin meidän baariin, kun taas lauantaina kaikki on Newman Clubilla. Väkeä on ku pipoa ja koko illan on kiirus. Viime perjantai ei päättynyt kovin hyvin. Yhdentoista aikaan muutamalle miehelle tuli riitaa, joka yltyi kunnon joukkotappeluksi. Laseja särkyi, taulutelkkari oli tippua seinältä, pöytiä kaatui... Kunnon sekasorto päällä. Hetken aikaa sitä vaan tapitti siinä, että mitä hittoa tästä seuraa. Soitin poliisit, ja onneksi ne tuli pian paikalle. Työkaverin mukaan ihan normikamaa nämä tappelut täällä, mutta kuulemma isoin, mitä hän oli nähnyt.

Matkustaessa tulee tavanneeksi ihmisiä monista maista. En nyt haluaisi määrittää mitään kansallisuutta tietynlaiseksi, mutta yllättävän paljon brittiläiset on saanut taavoillaan mun kulmakarvoja koholle. Yleensä tavat liittyeen yleiseen hygieniaan tms :D Kyllä niitä varmasti siistejäkin brittejä on! Me nyt ollaan satuttu törmäämään vähän toisenlaisiin ja tyydytään kommentoimaan havaintojamme yleensä vain sanoilla "no se on britti". Pakko kertoa nyt yksi esimerkki tästä meidän työporukasta, johon kuuluu yksi brittimies. Oli lauantai-ilta töissä. Jos iskee nälkä, me voidaan ostaa ruokaa keittiöltä - siis niitä samoja annoksia, mitä asiakkaillekin myydään. Tämä mies söi kesken vuoron siinä pastaa ja tarjos sitä mulle, Marille ja yhdelle toisellekin tytölle, koska oli kuulemma jo niin täynnä. Mehän sitä kanssa syötiin siinä, ja oli hyvää jes. Tiskille saapuu asiakas, pyyhin suupielet ja menen palvelemaan. Asiakas kysyy, että hän pyysi tätä yhtä baarimikkoa laittamaan tämän jäljellejääneen pastan take-away-astiaan. Vielä pastanmaku suussa kysyn sitten tältä brittimieheltä, että minne se laittoi sen. Se sanoo, että se oli jonkun aikaa tuossa baaritiskillä, nyt se on kadonnut, ehkä joku on ottanut sen. Katson tyhjää baaritiskiä ja muutaman metrin päässä olevaa take away -laatikossa olevaa pastaa. Ei vit...ei voi olla. EI VOI OLLA. Ei mitä perkelettä. Annettiin asiakkaalle ilmainen olut, ja tämän poistuttua rikospaikalta, menen kysymään pääkokilta, että onko ne tehnyt tälle brittimiehelle tänään pastaa. Pudistelevat päitään, jolloin meidän työkaveri käy hakemassa meidän pomon selvittämään mitä helvettiä täällä tapahtuu. Pomon kyselyihin mies vastaa, ettei muista, ehkä hänkin on voinut nakata sen roskiin tuosta tiskiltä, ei muista sitten yhtään. Kohta hän osoittaakin yhtä roskista ja sieltä löytyy roskien seasta muovirasia ja ruonjäänteet. Pomo jättää asian sikseen, mutta mun on pakko mennä vielä sanomaan sille, että ymmärsihän se, että kyse on edelleen siitä yhdestä ja samasta laatikosta pastaa, sillä tämän birttimiehen syömä annos on kadonnut pöydältä, vaikka just muutama minuutti sitten oltiin sitä porukalla syöty. ETTÄ SIIS MITÄ HELVETTIÄ. Ihan oma asia, jos kokee tarpeelliseksi alkaa syömään helvetti jonkun randomasiakkaan ruoantähteitä (hyi stana), mutta että vielä tarjoaa meille muillekin samaa ruokaa omanaan. EI MENE KAALIIN YYYYYYYYYYYH. Siis koko kuvio oli vaan niin absurdi, etten vastaavaan ole törmännyt.

Pakko kertoa tyypistä vielä lisää (sitä mukaa kun uusia juttuja ilmaantuu :D ). Tämän tyypin moraalintaju ei kohtaa omaani. Oltiin pullokaupassa molemmat töissä, kun yksi miesasiakas ostaa laatikon olutta, ojentaa rahat brittimiehelle ja lähtee. Kohta tämä tajuaa, että tuo mies oli antanut kolme dollaria liian vähän. No kohta tulee eräs aboriginaalinainen lastensa kanssa, ostavat limpparit ja lähtevät. Kohta tämä brittimies naureskelee ylpeänä, että sai taas kassan balanssiin. Mä olin että hä, kuinka niin. No kuulemma hän oli ylirahastanut sen menetetyn kolme dollaria tältä toiselta asiakkaalta. Mä en ollut uskoa korviani. Kyse on vaan kolmesta dollarista, mutta VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ. Mä sanoin sitten sille pöyristyneenä, että ei se voi varastaa toisilta asiakkailta, jos meillä ei kassa täsmää. Hänen mielestään se ei ollut varastamista ("Enhän minä siinä varasta, ei se raha mulle tule, mutta minä olen vastuussa siitä että kassa täsmää") ja hetken väiteltyämme ehdotti jopa, että kysytään meidän pomolta (!!) mitä mieltä se on asiasta. No mennään vaan. Niin se kertoi asiasta naureskellen omaa nokkeluuttaan. Pomo tyytyi hymähtämään ja sanomaan, että ensi kerralla älä välitä, jos kassasta puuttuu muutama hassu dollari. Hitto mun mielestä tyyppi olisi ansainnut saarnan yleisestä oikeudenmukaisuudesta ja palautuksen maanpinnalle. Jos joku varastaa sulta auton, niin ei se tarkoita, että on oikein ottaa jonkun toisen auto. Kärjistetysti. Ja kun tämä ei ole eka kerta. Mari kertoi, että yksi ilta baarin puolella, happy hourin aikaan, yksi mies oli antanut liikaa rahaa (normaalisti oluet olis maksanut 29 dollaria, nyt happy hourin aikaan 19). Mies antoi tottuneesti 30 dollaria seteleinä, joista tämä brittimies antaa pokkana takaisin yhden dollarin ja ehdottaa Marille myöhemmin, että "jaetaan tää kymppi, tuo mies antoi liikaa rahaa". Mari oli sanonut, ettei ole kiinnostunut jakamaan sitä, pidä hyvänäs.

Näihinn tunnelmiin!

P.S. Lupaan ottaa ihan kohta kuvia niin pirusti kaikesta. Nyt oon ollu vaha laiska.

Karoliina

Uudessa miehessa

Tädin painostamana kirjotan. En ois kirjottanu jos tätinen ei ois huuellu fabossa ja haukkunu laiskaksi! Että oleppa hyvä.

Okkarallaa. Me tultiin tänne Newmaniin nelijä viikkoa sitten ja aika on menny ku siivillä! Mietittiin just tänään sitä ku oltiin oltu Gladstonessa kuukausi niin haluttiin vaan pois sieltä ja kaikki tuntu paskalta ja työ varsinki oli paskaa. Nyt meikä rakastaa tätä paikkaa eikä halua ees ajatella pois lähtöä vaikka se on jo neljän viikon päästä. Tykkään mun työstä, tykkään asiakkaista ja kerrassaan rakastan työkavereita. Meillä on ihan mieletön porukka ja pomotki on sitä mieltä että tällä hetkellä on paras joukko kasassa koskaan. Ihan mieletöntä.

Eli meitä on täällä minä ja Karppa tiettty, Paula, George ja Luke englannista, Bobby thaimaasta mutta asunu Newmanissa kaheksan vuotta, Nick kanadasta, Simon saksasta ja muutama aussiheppu. Bobby on aivan mieletön! Se on niin gay ko vaan gay voi olla. Aivan ihana persoona ja koko kylän puheenaihe. Bobby on semmonen multitalentti ettei oo toista. Se leikkas kännissä mun etutukan ja se on tosi hyvä vaikka sitä aika paljon piti seuraavana aamuna parsia. Ja eilen se kokkas thairuokaa meille ja se oli paras ateriaa mitä oon koko reissun aikana syöny! Oon tosi ilonen että seurasin sen kokkaamista vierestä niin ehkä joskus jäätävän harjottelun jälkeen pystyn kokkaamaan semmosen aterian! Nick on maailman hauskin. Niin superkiva ja hyvvää läppää lähtee. Tuun olemaan tosi surullinen ens viikolla ku se lähtee. Simon on maailman sulosin ja lutusin 19vuotias keittiöapuri, jolla on myös huisin hyvä huumorintaju. Paula on kaikin puolin ihana ja mukava kanssa. Oikeasti Aivan mielettömän hienoja tyyppejä! Newman sinänsä ei paikkana oo mikään paras, mutta ihmiset tekee tästä paikasta kyllä ehdottomasti speciaalin.

Plus tämä paikka on pullollaan ihan törkyhyvännäkösiä miehiä! Gladstonessa en nähny yhtään oikeasti komeaa jäppistä mutta täällä niitä on joka sormelle, ja varpaalle. Täytyy nostaa esille yks maorijäbä joka on oikeasti komein ikinä elävänä nähny tyyppi. Maorit on Uuden Seelannin alkuperäisasukkaita ja yleensäkki ne on tosi komeita, mutta tämä kyseinen heppu VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Harmi vaan että se osallistu pari viikkoa sitten sattuneeseen joukkotappeluun pubissa niin sillä on porttikielto. Onneksi se saa käydä vielä pullokaupassa niin näkee sitä ees vilaukselta. <3

Ja meikän aksentti on kuulemma vahvin irkkuakasentti mitä nää on kuullu. Mm joo EI. Australialaiset on vähän sisäsiittosia eikä ilmeisesti tiiä muita aksentteja ku irlannin joten kaikki aksentit on sitten sitä. Yks mies alko melkeen karjuun mulle ko sanoin että ei mun aksentti ei oo irlannista, oon suomesta. Et todellakaan oo mistään Suomesta! Seurustelin suomalaisen naisen kanssa 15 vuotta sitten etkä kuullosta yhtään samalta. Hmm no en kai varmaan kuullosta ko siitä on viistoista vuotta vitun apina ja meillä on varmaan koulutusjärjestelmä parantunu pikkusen. Urpo.

Niin ja mun maailman rakkain ipod meni risaksi. Minun Johannan antama lahja meni rikkipoikki. Onneksi Bobbybeibe pelasti ja anto sen vanhan ipodin mulle. Mutta sitten eilen päätin repästä ja ostaa ihan uuden ikioman pinkin 16gigasen nanosen josta tykkään tosi paljon. Luovutin sitten Bobbyn antaman ipodin Paulalle, koska sen ipod katos muutossa. Pittää pistää hyvä kiertään.

Typerältä tuntuu koska ei oo ko kolmisen kuukautta jälellä täällä. KOLME! Mihin tämä aika katosi? En halua mennä kotiin. Tai haluan viikoksi niin nään kaikki. Mutta en taho kouluun, en taho kylmään, en taho olla surkia ennään ikinä vaan nauraa, reppeillä ja bailata Bobbyn huoneessa koko lopun elämän.

Kuullaan murunaatit

Marinadi