maanantai 21. marraskuuta 2011

Terve vanahat konnat!

Onki hetki aikaa ko oon viimeksi kirjotellu. Elamaa Gladstonessa ollaan vietetty jo kuukausi ja viikko. Hurjan nopiaa menee aika. Tanaan just mietittiin etta vaikka paikka on pieni ja valilla on taytta paskaa, ollaan loppupeleissa tosi onnellisia etta tultiin tanne. Ollaanpahan ainaski tavattu mahtavia ihmisia, saatu vahan rahhaa ja kokemusta. Kaiken kukkuraksi tama tytto oppi juomaan rommia ja kollaa ja sehan on hyvvaa. En olis ihan heti uskonu. Paaasiassa mulle kuuluu aika pitkalti toita ja kreisibailausta.

Tanaan kaytiin biitsilla ja olihan se aikas mahtavaa! Hullua ajatella etta on kohta joulukuu ja maa lepailen auringon alla. Nautin! Vesi oli lampimampaa ko missaan ikina! Vaikka oli reippaat 30 astetta lamminta, ei ollu liian kuuma. Oli oikeestaan taydellisen sopiva.

Mun tyonkuva on muuttunu melko paljon. Ensimmaiset viikot vietin ihan perusbaarin takana. Nyt oon siirtyny gamingroomiin pyorittaan rahhaa. Taalla ei voi pelata kenoa tai hedelmapeleja joka nurkassa niinku kotona. Isoimissa baareissa on omat huoneet hedelmapeleille ja se on se nimenomanen gamingroom. Voitotki on isommat mita kotona, voit voittaa jopa 3500 euroa. Kenon oppiminen on ollu helppoa, koska se on samanlainen ko kotona. Paitsi kahden kenoarvonnan sijaan joka kolmas minuutti tulee uus arvonta. Ja kenokone on aika pitkalti samanlainen ko Suomen veikkauskone. Heleppoa ollu, kiitos Citymarketin!  Niin ja jos voitat hedelmapelista alle 50 dollaria, ne putuaa sinne alalokeroon kolikkoina niinku Suomessa. Mutta jos haluat ulos yli 50 euroa, taytyy gamingbaarin kassabaarineidin eli meikan viia sille tyypille rahat henkilokohtasesti. Sen myos pitaa allekirjottaa kahesti ja tekstata oma nimi semmoseen payout lappuun. Hirvia homma muutaman kympin takia. No mutta on siita ollu iloakin! Yks payout tulostu ja silla pelaajalla oli siina masiinassa semmonen jasenkortti, joten sen nimi tulostu siihen payout lappuseen. No nimihan oli Jorma Jokusuomalainensukunimi. Olin etta MITAHAN HITTOA?! No kysasin sitten englanniksi etta ootko suomesta ja se ihan hamillaan etta joo. Melko erikoinen tilanne keskella ei mittaan Australiassa. Tavata nyt Jorma Helsingista, joka on asunu Ausseissa 40 vuotta. Hah? No toinen payout tuli pari paivaa myohemmin ja vein sen rouvalle ja se allekirjotti. Katoin sita nimee ko paasin tiskin taakse. Hmm nayttaa Tikkaselta. No ei se voi olla millaan. No ei tietenkaan. Ma oon Gladstonessa. No samanen rouva voitti sitten toisen voiton ja kavin allekirjotuttaan silla taas sen lapun. Tikkaselta vielaki nayttaa ja kaiken lisaksi rouvalla oli aksentti. Hmm anteeksi mutta saanenko kysya mista ootta kotosin. No from Finland. No mita ihmetta etka oo, arvaappas mista mina oon. No mista. No Suomesta! Tama rouva oli todella liikkuttunu suomalaisen tapaamisesta. Olin kylla itekki mielissaan! Rouvaki on asunu Australiassa 40 vuotta. Hanen lapset puhuu suomea, mutta lapsenlapset ei sanaakaan. Musta se on aika surku, mutta ymmarran kylla koska eipa taalla missaan suomea kuule.

Aluksi tuo gaming room ahisti mua superpaljon ja vihasin toihin menoa koska se paikka kaikilla tavoin ahisti mua. Olla nyt vastuussa monesta kymmenesta tuhannesta dollarista, laskea rahaa ihan koko ajan, maksaa jos rahaa puuttuu ja se fakta etta monella niista ihmisista on iso ongelma sen pelaamisen kanssa. Mulla on paaasiassa kaikki vuorot ollu siella ja se on niiiiiin surkia naha ne samat naamat siella joka hiivatin paiva. Ja se ku ne tulee sinne sydan toivoa taynna ja ilmeesta nakee millai niilla ne pelit menee. Ja se etta siella on nuoria mun ikasia himopelaajia, aiteja, iseja, mummoja ja pappoja. Mikas siina jos se on hauskaa ajanvietetta, mutta ongelma on ongelma. Sama homma se on baarinki puolella kattua niita samoja naamoja turpa taynna joka paiva. Mutta nyt tunnen jo gamingroomin omakseni ja tuntuu todella omituiselta olla joko bistrossa tai baarissa. Voi hyvaa paivaa se bistro on perseesta!

Oon maa joutunu tekemisiin poliisinki kanssa. Mun iltavuoron aikana tietysti iltana jollon meilla ei oo mitaan security tulee tappelu. Siella nelija isoa ukkoa hyppii ja huitoo toisia ja valilla pikkusen pelikonneita. Ite turvallisesti pysyttelin tiskin takana. Oon ihan liian itserakas menna nyt valiin ko kormyt tappelee. Siina ko tappelee, ei oo meikan pelikonneet. Yks pelikone kylla koki vahinoja eika enaan juurikaan hyvaksy kolikoita. Karo saikahti tapahtumaa ihan hirveasti, koska sattu olemaan tappelupuolella asikaanan minua viihdyttamassa ko riita alko. Onhan meilla tuolla tappeluita usiastikki ollu, mutta ei muullon oo soitettu poliiseja paikalle. Kaikista nolointa on etta yks niista tappelun alottajista on yhen paikallisenbaarin omistaja.

Ja haluan avautua australialaisten tyomotivaatiosta. Oikeestaan sen puutteesta. Mut jatettiin toisen backpackerin kanssa yks lauantai-ilta kahestaan pyorittaan baaria, koska tama paikallinen neitokainen nyt vaan paatti lahta kotiin. No eihan siina muuta mutta maa en osannu oikeen juurikaan kayttaa sita ravikonetta ja melkonen ruuhka-aika iski pikkusen sen jalkeen ko se lahti. Meilla ei annan kanssa ollu ainuttakaan puhatta lasia tai mittaan muutakaan. Niin ja toihin ei tarvi tulla jos ei tule. Siis aika moni tekee sita ettei ne ilmota mitaan, ei vaan tuu. Silti tunnit pysyy. Mita persetta? Sitten on me jotka tekis toita vaan jos piirrettas vuoroja, niin ei. Meille piirretaan monta vapaapaivaa ja sitten pitaa paivystaa taalla neljan seinan sisalla jos ne nyt sattus 
haluta meijat toihin. Awesome!

Ei mulla muuta :) Sorry ei oo kuvia.

Marde

lauantai 19. marraskuuta 2011

All work and no play makes Jack a dull boy

Koska sattuneesta syysta meidan lappari joutui ikavaan tapaturmaan, eika se sen liian kostean vesilasillisen jalkeen toipunut enaa ennalleen, on tassa postauksessa nyt sitten seka a- ja o-kirjaimia pisteilla ja ilman. Suomeksi siis: meidan lapparissa ei voimi enaa nappaimisto. Facebookiin onneksi paasee addiktiota ruokkimaan, mutta jos viestia jollekin haluaa kirjoitella, se pitaa kirjoittaa napyttelemalla hiirella yksitellen jokainen kirjain on-screen-nappaimistolta. Ainakin tiedatte kaverit, etta jokaiseen sanaan minka tastalahin siella teille runoilen on kaytetty tuhottomasti aikaa ja energiaa. Etta turha valittaa, jos laatu ei ole ihan Eino Leinoa. 

Niin joo ja Mari nyt ei ole kirjoittanut tassa valissa mitaan. Mutta koska vaativa yleiso (mun aiti) on jo tulisilla hiililla ja tarkastaa kaksi kertaa paivassa millon tanne tulee paivitysta, ajattelin, etta on pakko tanne jotain sepustaa. Ja tatakin on kirjoitettu varmaan parin viikon ajan pikku hiljaa, etta ei nyt ole kovin yhteinainen teksti valttamatta! Onneksi meidan kamppiksilla on myos lappari, jota sain lainata. 

On niin outoa, että ollaan oltu nyt töissä Gladstonessa jo yli kuukauden. Ja Australiassa yli kaksi kuukautta. Aika menee  sika nopeeta, eikä Suomeen paluuta haluaisi vielä edes ajatella. Lentoliput pitäisi kuitenkin mitä pikimmin hankkia. Jonkun verran haluaisi Suomen kesaakin nahda, joten olisko heinakuu hyva paluukuukausi?

Sen jälkeen kun alkukankeudesta pääsi eroon, työnteosta on tullut arkipäivää. Yksi ilta, kun olin töissä bistrossa, katseeni osui telkkarissa näytettävään säätiedotukseen. Australian kartta. Siinä hetkessä alkoi huvittaa se kuinka ihan tavallaan oli unohtanut että hittolainen, tässähän ollaan Australiassa. Ai niin joo. Ja vielä töissä. Rapsuttelen tassa tohnaa poydasta, mutta se tohna on Australiassa. Omg.

Yhtenä iltana naureskeltiin Annan ja Marin kanssa meidän baarimikon taidoille. Tai siis lähinnä australialaisten puheen ymmärtämiselle. Ja Annahan oli siis britti, ja silläkin on vaikeuksia ymmärtää mitä ne asiakkaat välillä haluaa. Tässä kootut hyväksi havaitut vinkit baarimikon työhön, joille naureskeltiin:

1.  Meillä public barissa musiikki pauhaa välillä ihan hemmetin kovalla, niin ettei baarimikot ja asiakkaat kuule toisiaan. Opettele lukemaan huulilta. Pistä asiakkaat ihmettelemään mikset kato heitä silmiin vaan kymmenen senttiä alemmas. Huulifetissi, no can do. Monesti tämä vinkki on hyödytön, koska huuliltalukutaito ei ole esimerkiksi mulla kovin kehittynyt. Muista silloin kohta kaksi.

2. Jos kuvittelit, että "please" tai "thanks" olisivat asiakaspalvelijan tärkeimmät sanat, olet väärässä. Paljon suositummaksi on osoittautunut "Sorry?". Vaativissa tilanteissa käytä useampia kertoja. Jos toistojen määrä alkaa lähennellä viittä, ala randomilla heittää juomien nimiä, jotka voisivat liipata läheltä.
"Did you say 'a schooner of Pure blonde'?"
 Mutta ei ne koskaan liippaa läheltä.
"Sorry? Was it rum in a can?"
"No? Sorry, could you tell me again, I can't hear you"
Odota kunnes asiakas luovuttaa, ottaa sen samperin rommikolan ja pyörittelee silmiään.

3. Treenaa jalka- ja käsilihaksia hyppimällä puoliksi baaritiskille kuullaksesi asiakkaan puhetta paremmin. Lopulta olet niin lähellä asiakasta, että se voisi halutessaan puraista sulta korvan irti hermostuttuaan toistamaan sulle samaa asiaa. Anna kertoi, että yksi asiakas hermostui toistamaan haluamaansa, otti tukevan otteen baaritiskistä, hyppäsi humalaisen ketterästi itsekin baaritiskin ylitse, mutta puolivälissä matkaa löi naamansa oluthanaan.

4. Jos kuvittelet kuulleesi vihdoin oikein mitä asiakas pyytää, muttet ole kuitenkaan ihan varma, laita päälle Matrix-vaihe. Mene jääkaapille, ota pullo, tuo pullo asiakkaalle slow motion -tyyliin, korostetun hitaasti, etiketti esillä, vielä viimeinen tarkastus asiakkaan kasvoilta (onko jompikumpi kulmakarva koholla? Onko pullo sittenkin väärä? Ei, ilme on tyyni, TÄMÄ ONKIN EHKÄ OIKEA!), kohtaa asiakkaan katse, se selkeästi miettii kuinka laaja sun aivovamma on, hymyile. Avaa pullo. Asiakas ojentaa setelin. VOITTO!

5.  Australiassa humalaisille tarjoileminen lopetetaan niin paljon aikaisemmin kuin Suomessa. Suomessa, jos tyypillä on vielä tasapainoa nojata baaritiskiin kaatumatta, se saa ostettua lisää juotavaa. Täällä lopetetaan tarjoilu, kun puhe sammaltaa ja kolikot tippuu kerran lattialle. Yritä opetella muistamaan ne asiakkaat, jotka kuulostavat selvinpäinkin siltä, että ovat kolmen promillen humalassa. Koska niitäkin löytyy. Yksi asiakas oli tilaamassa varmaan ekaa tuoppiaan, kun sanoin sille, että valitettavasti en  voi enää tarjoilla sille. Mutta se olikin sen normaali vahan omituinen puheääni. MISTÄ MINÄ TIESIN. Mutta älä kuitenkaan tee turhia oletuksia. Yhdellä tyypillä oli toinen silmä vammautunut ja ajattelin, että ehkä sillä on muitakin vammoja, kun se puhuu noin. Ei. Kyllä se oli vaan humalassa.

6. "Schooner of coke" ja "Schooner of Gold". Niin erilaisia, silti niin samanlaisia meluisessa baarissa. Ja aussiaksentilla sanottuna.
"Was it a schooner of Gold?"
"Schooner of ****"
"Sorry, did you say Gold?"
"NO! A schooner of COKE! COKE! COCA COLA! CO-CA CO-LA!!"
"oh..."

7. Hymyile paljon. Silloin, kun et ymmärrä mitä ne humalaiset sulle selittää samalla kun keräät tyhjiä tuoppeja, mutta et jaksa kysyäkään, hymyile vaan ystävällisesti. Luultavasti just silloin ne kommentoi sulle vaikka jotain törkeyksiä, mutta hymyile vaan. Parempi olla hiljaa ja vaikuttaa typerältä kuin avata suunsa ja todistaa se. Just smile and nod, smile and nod, guys.

8. Australaisethan on niita kummajaisia, jotka rakastaa kaikkia niin ihan alyttomasti. Ja sita yletonta rakkautta jaetaan hellittelysanoin jokaiselle. Kassatadille sa oot love, dear, darl, honey, sweetie jne. Sitten ku yrittaa suomalaisena muka luontevasti kayttaa jotain noista sanoista niin sarahtaa korvaan het niin pahasti. Samoin "no worries" on yksinkertaisesti bannattu mun sanastosta: Ei sita pokkana vaan pysty sanomaan, ei se tule luontevasti. Tuntee ittensa vaan isoksi kliseeksi :D Mutta tosiaan, jos nama honey bunch, sugar plump -hellittelynimet ei tule luonnostaan, niin korvaa ne kohdalla 7. Hymyile niin pirusti.


Mutta jos totta puhutaan, on mukavaa, kun on sellainen fiilis, etta osaa tyonsa. Mutta sen oon huomannut, etta jos tama sama tyopaikka olisi Suomessa, olisi paljon tarkempi, etta tietaisi miten kaikki jutut tehdaan. Kun tietaa, etta on taalla vaan pari kuukautta, ei ole sellaista motivaatiota opetella kaikkea. Luottaa vaan siihen, etta siina lahettyvilla on aina joku jonka voit kutsua apuun. Mutta karu, ku just tunti osaavansa baarimikon hommat, niin sit pitaa opetella jo uutta. Oon monena paivana joutunut menemaan kassalle, mista porukka tilaa ruoat. Ihan uusi kassa ja lisaa opeteltavia asioita. Samoin ne on tyrkannyt meidat gaming barin puolelle. Ahdisti olla vastuussa niin isoista summista rahaa. Mutta Mari voi varmaan kertoa siita enemman, kun on siella enemman ollut. Mutta kivaa vaihtelua. Bistrossa mulla on ollut vuoroja eniten, muuten tykkaisin siella ollakin, jos vuorot vaan olis pitempia. Oon kans ollut tarjoilemassa monessa functionissa, on ollut kiva nahda australialaisia haita, synttareita yms. Tanaan illalla on taas yhdet juhlat, pikkujoulut!

Mulla ei ollut kauheen hyva boogie tassa yksi paiva. Mua ahdisti Gladstone ja tekemisen puute. Neljan paivan aikana mulla oli vaan kaksi lyhytta vuoroa ja ahdisti olla neljan seinan sisalla. Se oli oikeestaan mun eka huono paiva taalla Australiassa. Masensi ja siina ahdistuneessa mielentilassa oli kiva itseaan saalien tirauttaa pari kyynelta Marille. Tuli vaan semmonen matkakuume ja halu jatkaa matkaa pois Gladstonesta. Onneksi se olo meni heti ohi, kun paasi taas toihin. Sitten arsyttaa, ku meidan kampassa majailee nyt 7 backpackeria. Kaikki tulee ja menee miten sattuu, eika paikat pysy jarjestyksessa. Joka puolella on likaisia astioita, pari kertaa olen ne kaikki pessyt, ku vitutti. Arsyttaa, ku meille sanottiin, etta tama olis vaan valiaikainen ratkaisu, mutta varmana ollaan tassa samassa kampassa maailman tappiin asti. Yllattavan kivuttomasti tama on mennyt, mutta pakko nyt oli vahan ahdistua asiasta siina yleisessa ketutustilassa. Niin joo, uusien irkkutyttojen lisaksi tahan kamppaan tungettiin siis tuo brittipoika, joka yrittaa jokaista vuoronperaan. Tyttokaveri tulossa 2 viikon paasta tanne. Hyva tyyppi on, on.



Meidan kamppaan muutti siis 1,5 viikkoa sitten kolme irlantilaista tyttoa (Diana, Una ja Leanne), jotka on kylla super mukavia. Yksi paiva olin niiden ja niiden irlantilaisten kavereiden kanssa rannalla ja syomassa. Pienta alkavaa ahdistusta helpotti kylla paljon se, kun paasi pois tuolta kampasta. Ja tajusin, etta se oli eka kerta, kun uin meressa taalla Ausseissa, vaikka ollaan oltu taalla jo kaksi kuukautta :D Vesi oli Sydneyssa ja Byron Bayssa viela niin kylmaa, mutta nyt se oli tosi lamminta.






Aiti oli ihana kun se lahetti mulle UutisNuotan :D Koskaan ennen en ole varmaan Ahtarin paikallislehtea yhta tarkkaan lukenut. Kansalaisopistossa jarjestetaan tuoreen kalan kasittely -kursseja! Nyt tiedatte! Ja jotta hyvat uutiset ei loppuis tahan ja tastakin postauksesta jaisi oikein mukava ja hyva loppufiilis, niin varattiin juna- ja bussilippuja ynna hostelleja tuossa yksi paiva. Suunnitelmana on siis viettaa joulun aikaan viikko Noosassa (rantoja! rantoja!) ja uuden vuoden aikaan viikko Brisbanessa (ihmisia! ihmisia!). Toivottavasti saadaan ainakin kaksi irkkutyttoa seuraksemme :) Can't wait!

Karoliina