maanantai 21. marraskuuta 2011

Terve vanahat konnat!

Onki hetki aikaa ko oon viimeksi kirjotellu. Elamaa Gladstonessa ollaan vietetty jo kuukausi ja viikko. Hurjan nopiaa menee aika. Tanaan just mietittiin etta vaikka paikka on pieni ja valilla on taytta paskaa, ollaan loppupeleissa tosi onnellisia etta tultiin tanne. Ollaanpahan ainaski tavattu mahtavia ihmisia, saatu vahan rahhaa ja kokemusta. Kaiken kukkuraksi tama tytto oppi juomaan rommia ja kollaa ja sehan on hyvvaa. En olis ihan heti uskonu. Paaasiassa mulle kuuluu aika pitkalti toita ja kreisibailausta.

Tanaan kaytiin biitsilla ja olihan se aikas mahtavaa! Hullua ajatella etta on kohta joulukuu ja maa lepailen auringon alla. Nautin! Vesi oli lampimampaa ko missaan ikina! Vaikka oli reippaat 30 astetta lamminta, ei ollu liian kuuma. Oli oikeestaan taydellisen sopiva.

Mun tyonkuva on muuttunu melko paljon. Ensimmaiset viikot vietin ihan perusbaarin takana. Nyt oon siirtyny gamingroomiin pyorittaan rahhaa. Taalla ei voi pelata kenoa tai hedelmapeleja joka nurkassa niinku kotona. Isoimissa baareissa on omat huoneet hedelmapeleille ja se on se nimenomanen gamingroom. Voitotki on isommat mita kotona, voit voittaa jopa 3500 euroa. Kenon oppiminen on ollu helppoa, koska se on samanlainen ko kotona. Paitsi kahden kenoarvonnan sijaan joka kolmas minuutti tulee uus arvonta. Ja kenokone on aika pitkalti samanlainen ko Suomen veikkauskone. Heleppoa ollu, kiitos Citymarketin!  Niin ja jos voitat hedelmapelista alle 50 dollaria, ne putuaa sinne alalokeroon kolikkoina niinku Suomessa. Mutta jos haluat ulos yli 50 euroa, taytyy gamingbaarin kassabaarineidin eli meikan viia sille tyypille rahat henkilokohtasesti. Sen myos pitaa allekirjottaa kahesti ja tekstata oma nimi semmoseen payout lappuun. Hirvia homma muutaman kympin takia. No mutta on siita ollu iloakin! Yks payout tulostu ja silla pelaajalla oli siina masiinassa semmonen jasenkortti, joten sen nimi tulostu siihen payout lappuseen. No nimihan oli Jorma Jokusuomalainensukunimi. Olin etta MITAHAN HITTOA?! No kysasin sitten englanniksi etta ootko suomesta ja se ihan hamillaan etta joo. Melko erikoinen tilanne keskella ei mittaan Australiassa. Tavata nyt Jorma Helsingista, joka on asunu Ausseissa 40 vuotta. Hah? No toinen payout tuli pari paivaa myohemmin ja vein sen rouvalle ja se allekirjotti. Katoin sita nimee ko paasin tiskin taakse. Hmm nayttaa Tikkaselta. No ei se voi olla millaan. No ei tietenkaan. Ma oon Gladstonessa. No samanen rouva voitti sitten toisen voiton ja kavin allekirjotuttaan silla taas sen lapun. Tikkaselta vielaki nayttaa ja kaiken lisaksi rouvalla oli aksentti. Hmm anteeksi mutta saanenko kysya mista ootta kotosin. No from Finland. No mita ihmetta etka oo, arvaappas mista mina oon. No mista. No Suomesta! Tama rouva oli todella liikkuttunu suomalaisen tapaamisesta. Olin kylla itekki mielissaan! Rouvaki on asunu Australiassa 40 vuotta. Hanen lapset puhuu suomea, mutta lapsenlapset ei sanaakaan. Musta se on aika surku, mutta ymmarran kylla koska eipa taalla missaan suomea kuule.

Aluksi tuo gaming room ahisti mua superpaljon ja vihasin toihin menoa koska se paikka kaikilla tavoin ahisti mua. Olla nyt vastuussa monesta kymmenesta tuhannesta dollarista, laskea rahaa ihan koko ajan, maksaa jos rahaa puuttuu ja se fakta etta monella niista ihmisista on iso ongelma sen pelaamisen kanssa. Mulla on paaasiassa kaikki vuorot ollu siella ja se on niiiiiin surkia naha ne samat naamat siella joka hiivatin paiva. Ja se ku ne tulee sinne sydan toivoa taynna ja ilmeesta nakee millai niilla ne pelit menee. Ja se etta siella on nuoria mun ikasia himopelaajia, aiteja, iseja, mummoja ja pappoja. Mikas siina jos se on hauskaa ajanvietetta, mutta ongelma on ongelma. Sama homma se on baarinki puolella kattua niita samoja naamoja turpa taynna joka paiva. Mutta nyt tunnen jo gamingroomin omakseni ja tuntuu todella omituiselta olla joko bistrossa tai baarissa. Voi hyvaa paivaa se bistro on perseesta!

Oon maa joutunu tekemisiin poliisinki kanssa. Mun iltavuoron aikana tietysti iltana jollon meilla ei oo mitaan security tulee tappelu. Siella nelija isoa ukkoa hyppii ja huitoo toisia ja valilla pikkusen pelikonneita. Ite turvallisesti pysyttelin tiskin takana. Oon ihan liian itserakas menna nyt valiin ko kormyt tappelee. Siina ko tappelee, ei oo meikan pelikonneet. Yks pelikone kylla koki vahinoja eika enaan juurikaan hyvaksy kolikoita. Karo saikahti tapahtumaa ihan hirveasti, koska sattu olemaan tappelupuolella asikaanan minua viihdyttamassa ko riita alko. Onhan meilla tuolla tappeluita usiastikki ollu, mutta ei muullon oo soitettu poliiseja paikalle. Kaikista nolointa on etta yks niista tappelun alottajista on yhen paikallisenbaarin omistaja.

Ja haluan avautua australialaisten tyomotivaatiosta. Oikeestaan sen puutteesta. Mut jatettiin toisen backpackerin kanssa yks lauantai-ilta kahestaan pyorittaan baaria, koska tama paikallinen neitokainen nyt vaan paatti lahta kotiin. No eihan siina muuta mutta maa en osannu oikeen juurikaan kayttaa sita ravikonetta ja melkonen ruuhka-aika iski pikkusen sen jalkeen ko se lahti. Meilla ei annan kanssa ollu ainuttakaan puhatta lasia tai mittaan muutakaan. Niin ja toihin ei tarvi tulla jos ei tule. Siis aika moni tekee sita ettei ne ilmota mitaan, ei vaan tuu. Silti tunnit pysyy. Mita persetta? Sitten on me jotka tekis toita vaan jos piirrettas vuoroja, niin ei. Meille piirretaan monta vapaapaivaa ja sitten pitaa paivystaa taalla neljan seinan sisalla jos ne nyt sattus 
haluta meijat toihin. Awesome!

Ei mulla muuta :) Sorry ei oo kuvia.

Marde

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti