Eli terveisia asiakaspalvelun mestareilta!
Jannia uutisia, ai etta. En tosiaankaan ole mikaan uusimpien villitysten kokeilija mitä tulee teknisiin laitteisiin. Ylpeydella kannoin nelja vuotta samaa puhelinta ylaasteelta lukioon ja sitten viela ammattikorkeakouluun, silla “silla pystyy ihan hyvin soittaa ja lahettaa tekstareita!” ja kalenterikin loytyi. Puolitoista vuotta sitten ostin uuden puhelimen ja toivoin sille pitkaa ikaa. Mina mitaan iPhoneja ja Androidijuttuja tartte.
Jannia uutisia, ai etta. En tosiaankaan ole mikaan uusimpien villitysten kokeilija mitä tulee teknisiin laitteisiin. Ylpeydella kannoin nelja vuotta samaa puhelinta ylaasteelta lukioon ja sitten viela ammattikorkeakouluun, silla “silla pystyy ihan hyvin soittaa ja lahettaa tekstareita!” ja kalenterikin loytyi. Puolitoista vuotta sitten ostin uuden puhelimen ja toivoin sille pitkaa ikaa. Mina mitaan iPhoneja ja Androidijuttuja tartte.
MUTTA MITA TAPAHTUI TAALLA. Reppureissaajina meilla on niin pirusti ylimaaraista rahaa viskoa ympariinsa niin mikseipa vahan hifistelis ja ostais uutta kannykkaa. Marin kanssa ostettiin molemmat. Ja samanlaiset. Vahan niinku joululahjaksi itsellemme. Ja miksi odottaa jouluun kun sen voi ostaa jo nyt? NIIMPA. Ja ajatellaan tata myos sijoituksena. Tasta lahin voidaan ilmaiseksi skypettaa puhelimella ja olla Facebookissa. Tasta lahin tiedan aina millon ihmiset menee toihin ja pesee pyykkia!
Ja yhdella napaytyksella voin lahettaa kuvan Facebookiin. Miten modernia.
Kuten nyt, kun tulin kirjastoon postaamaan taman tekstin (raahattiin vihdoin meidan lappari korjaukseen), niin heti oli kameralle tarvetta! Nimittain Gladstonen (!!!) kirjastosta loytyi hyllypaikka suomenkielisille kirjoille, aika randomia :D
Krhm. Mutta nakojaan talla supersuojatulla kirjastokoneella en onnistu edes kuvaa tahan kirjoitukseen lisaaman, niin lisailenpa kuvia tahan sitten vaikka myohemmin. Krhm.
Krhm. Mutta nakojaan talla supersuojatulla kirjastokoneella en onnistu edes kuvaa tahan kirjoitukseen lisaaman, niin lisailenpa kuvia tahan sitten vaikka myohemmin. Krhm.
Bistrossa tyoskenteleminen on mukavaa siita syysta, etta sielta saa yleensa ruokaa mukaan. Tippeja siella ei hirveesti heru, mutta ainakin susta tulee onnellinen ja lihava. Eka kuukausi Ausseissa meni syodessa kaikkea muuta kuin lihaa ja nyt tuntuu, ettei mitaan muuta syokaan. Toi bistro ei nimittain ole ainakaan tunnettu kasvisruoistaan. Kanaa, possua, nautaa, lammasta. Ja kuusi muuta nalkaista backpackeria kampilla ruokittavana. Tanaan mina, Anna ja Leanna oltiin kaikki bistrossa toissa. Kotiin vietiin mukanamme varmaan kymmenen rasiaa ruokaa (mm. lasagnea <3). Naureskeltiin kylla vahan sille ruokamaaralle ja miten rupusilta vaikutetaan kun aina silmat kiiluen kytataan mita ollaan heittamassa pois. Anna on kasvissyoja, etta se ottaa mukaansa yleensa vain salaattia ja paistettuja perunoita. Mutta perunoista se pitaa sitakin enemman. Tanaan yksi keittion tyontekijoista oli heittamassa pois pellillista paistinperunoiden nakoista hottoa. Anna juoksee baarin puolelta kauhuissaan etta ALKAA VAAN HEITTAKO NIITA POIS! Nainen katsoo vahan kummissaan, mutta laittaa niita kuitenkin Annalle isoon rasiaan. Kampilla hiukan revettiin, ku tajuttiin, ettei ne mitaan perunoita ollu vaan KURPITSAA :DDD Helkutin koyhat nalkaa nakevat backpackerit, jotka vie kampille vaikka puoli kiloa paistettuja kurpitsan palasia. Nam nam vaan.
Se, etta kaikki ymparilla olevat ihmiset puhuu englantia aidinkielenaan on toisaalta kivaa, toisaalta haastavaa. Itse oon huomannut, etta kayttaydyn taalla aikalailla erilailla kuin Suomessa. Taalla sisainen narsisti saa vaistya, kun ei voi olla kokoajan aanessa, kun talla kielitaidolla ei oikein voi kilpailla paikallisten tyttojen kanssa, jotka on viela pahempia papupatoja kuin itse. Rennommin tietysti hopottelee kamppisten ja muiden tutumpien tyokavereiden kanssa. Arsyttaa, kun jos keskustelen jonkun kanssa pitkaan niin vakisinkin keskustelun sekaan tipahtaa multa taytesana "nii", koska sita kaytan aina Suomessakin. Miettivat varmaan, etta miks mun pitaa kokoajan hokea sanaa polvi (knee).
Kielitaito on kylla kehittynyt paljon. Mutta kylla paivittain tulee vastaan joku sana mita ei ymmarra. Muistan yhden koomisen tilanteen, kun oltiin toitten jalkeen public barissa pelaamassa bilista. Mina ja Anna pelattiin kahta paikallista miesta vastaan. Se toinen oli vaha jerk, latki mailalla perseelle ja muuta hienotunteista. Ja mainitsi samalla kun tahtasi lyontiaan, etta silla on muuten sitten big balls. Ma vaan hymahdin ja olin, etta eh eh ja herranjee. Parasta lappaa, mutta ihan odotettavan tasotonta settia talta idiootilta. Kun juttelin myohemmin tyokaverin kanssa biljardin pelaamisesta, syttyi lamppu vihdoin mun paan paalle: termi "big balls" tarkoittaa niita kaksivarisia bilispalloja. AAAA, makes a lot more sense now! :DD Ei hitto oon kyl nauranut tälle :DDDD
Ja tyosta on tullut niin paljon helpompaa. Alkuaikoina tuskanhiki valahti otsalle, jos joku tilasi samalla kertaa juomat isommalle porukalle. Tuntui, ettei ne pysynyt mielessa viitta sekuntia kauempaa, kun kaikki aivokapasiteetti meni prosessoidessa, etta mita sulta nyt edes pyydettiin. Itsevarmuutta on tullut rutkasti lisaa ja nykyaan pystyy olemaan toissa rennosti ja pitamaan hauskaa. Riippuen tietty missa tyoskentelee, gaming barissa pitaa olla kokoajan perilla mita tekee ja olla tarkkana rahojen kanssa.
Oon kylla tosi iloinen siita, etta tultiin tanne. Tama tyopaikka on ollut tosi iso oppimisen paikka. Siistia, etta nyt tuntee olevansa jo osa tiimia, tyontekija siina missa muutkin. Ja tykkaan, etta tama motelli on isompi kompleksi - paikka on paikallisille tunnettu, taalla kaydaan syomassa, juomassa, pelaamassa ja taalla jarjestetaan viikottain erilaisia juhlia ja tilaisuuksia. Ku tultiin tanne ei tiedetty mitaan koko paikasta. Olis voinu olla joku murjukin. Eri paikoissa työskentely tuo rutkasti monipuolisuutta tyopaiviin. Suomesta lahtiessa ei kayny mielessakaan, etta paasis esimerkiksi kasittelemaan niin isoja summia rahaa, kun mita gaming barissa meilla on. Korkeintaan näki itsensä käsittelemässä tuhansia banaaneja jollain farmilla - ei suinkaan tuhansia dollareita. Ja se, etta meilla on toissa monesti tosi kiire, koska asiakkaita on paljon, on musta vaan hyva asia. Ei kerkea kyllastymaan ja on pakko oppia tyoskentelemaan tehokkaasti.
Mutta vaikka asiat onkin taalla suht mukavasti, odotan joulukuun 21. paivaa kuin jouluaattoa. Silloin nimittain huone 11 jattaa Gladstonen taakseen ja suuntaa Noosaan. Eli Marin kanssa saatiin houkuteltua matkaseuraksemme Annan, Leannen ja Unan. Diana meni jouluksi kotiin Irlantiin. Ostettiin Marin kanssa kaikille meille kuudelle tytolle joulukalenterit. Marketissa tsekkailtiin kalenterivalikoimaa. Oli sita perinteista mallia joulupukkeineen ja poroineen ja sitten oli nama.
krhm. kuva tulee myohemmin...
Siis kuka pystyisi jattamaan nuo kauppaan? :D Suomessa ei nae koskaan nain overikamalia joulukalentereita! :D
Loppuun viela sekalainen seurakunta asioita, huomioita ja ajatuksia:
- Taalla tunnin kestavat telkkariohjelmat alkaa puolelta, kun Suomessa ne alkaa tasatunnein.
- Suomessa Playboy-merkkiset tavarat on lahinna huutomerkki sun junttiudesta, mutta taalla ne on kai vahintaankin ok. Jo kahdella tytolla toista on ollut autojensa ikkunassa Playboy pupu -tarrat ynna muut kraasat. Vai onko täällä vaan paljon junttianteroita?
- Olen ollut jo kaksi ja puoli kuukautta ilman lakritsijaateloa. Ja selvinnyt h e n g i s s a.
- En tieda johtuuko se tyosta vai mista, mutta taalla nukutaan helposti kellon ympari. En yleensa ikina pystyis siihen Suomessa. 7-8 tuntia on tarpeeksi, korkeintaan kymmenen. Taalla nukkuis ja nukkuis, koska vasyttaa aina vaan.
Oon kylla tosi iloinen siita, etta tultiin tanne. Tama tyopaikka on ollut tosi iso oppimisen paikka. Siistia, etta nyt tuntee olevansa jo osa tiimia, tyontekija siina missa muutkin. Ja tykkaan, etta tama motelli on isompi kompleksi - paikka on paikallisille tunnettu, taalla kaydaan syomassa, juomassa, pelaamassa ja taalla jarjestetaan viikottain erilaisia juhlia ja tilaisuuksia. Ku tultiin tanne ei tiedetty mitaan koko paikasta. Olis voinu olla joku murjukin. Eri paikoissa työskentely tuo rutkasti monipuolisuutta tyopaiviin. Suomesta lahtiessa ei kayny mielessakaan, etta paasis esimerkiksi kasittelemaan niin isoja summia rahaa, kun mita gaming barissa meilla on. Korkeintaan näki itsensä käsittelemässä tuhansia banaaneja jollain farmilla - ei suinkaan tuhansia dollareita. Ja se, etta meilla on toissa monesti tosi kiire, koska asiakkaita on paljon, on musta vaan hyva asia. Ei kerkea kyllastymaan ja on pakko oppia tyoskentelemaan tehokkaasti.
Mutta vaikka asiat onkin taalla suht mukavasti, odotan joulukuun 21. paivaa kuin jouluaattoa. Silloin nimittain huone 11 jattaa Gladstonen taakseen ja suuntaa Noosaan. Eli Marin kanssa saatiin houkuteltua matkaseuraksemme Annan, Leannen ja Unan. Diana meni jouluksi kotiin Irlantiin. Ostettiin Marin kanssa kaikille meille kuudelle tytolle joulukalenterit. Marketissa tsekkailtiin kalenterivalikoimaa. Oli sita perinteista mallia joulupukkeineen ja poroineen ja sitten oli nama.
krhm. kuva tulee myohemmin...
Siis kuka pystyisi jattamaan nuo kauppaan? :D Suomessa ei nae koskaan nain overikamalia joulukalentereita! :D
Loppuun viela sekalainen seurakunta asioita, huomioita ja ajatuksia:
- Taalla tunnin kestavat telkkariohjelmat alkaa puolelta, kun Suomessa ne alkaa tasatunnein.
- Suomessa Playboy-merkkiset tavarat on lahinna huutomerkki sun junttiudesta, mutta taalla ne on kai vahintaankin ok. Jo kahdella tytolla toista on ollut autojensa ikkunassa Playboy pupu -tarrat ynna muut kraasat. Vai onko täällä vaan paljon junttianteroita?
- Olen ollut jo kaksi ja puoli kuukautta ilman lakritsijaateloa. Ja selvinnyt h e n g i s s a.
- En tieda johtuuko se tyosta vai mista, mutta taalla nukutaan helposti kellon ympari. En yleensa ikina pystyis siihen Suomessa. 7-8 tuntia on tarpeeksi, korkeintaan kymmenen. Taalla nukkuis ja nukkuis, koska vasyttaa aina vaan.
- Meidan huoneessa on karpasia paivisin enemman kuin keskiverto afrikkalaiskylassa. Menee hermot. Meilla kaikilla. Kuulen jo unissanikin Marin vihaisen "PUHALLA V*****N SIITA!" Tulee niin tunteella aina <3
- CUUBAHH. Alkaa olee muuten aika kuuma taalla tuota noin. Mietityttaa miten kuuma sita onkaan sitten kesalla. Taidan muuttaa mereen tai uima-altaaseen.
- Valilla sotkuisiin kamppiksiin menee hermot. Mutta jotenkin on viela vahan vieraskorea, eika viitsi aloittaa kolmatta maailmansotaa likaisen keramiikan takia. Mutta valilla toivois, etta ne laittais vahan valoja paalle. Etta koko yoksi keittionpoydalle unohtuneita liharuokia ei laitettaisi tyynesti takaisin jaakaappiin odottamaan lounasaikaa. Mutta muuten ne on parhaita tyyppeja ikina. Ihan huippua, etta ollaan ystavystytty niiden kanssa nain hyvin ja jatketaan matkaa yhdessa.
- Taalla ihmiset vauvasta vaariin on tosi ystavallisia. Siis lapsetkin. Olin toissa alakoulun paattajaisjuhlissa (taallahan lapsilla alkaa siis kesaloma nyt), niin yleensa ne lapset oli tosi kohteliaita, ojensi likaisia astioita, kiitti natisti jne. Melua niista sadasta sokerihumalaisista tenavasta lahti kylla ihan yhta paljon kuin suomalaisista kollegoistaan.
- En tieda mika meita vaivaa, mutta aina kun lahdetaan ulos, niin seuraavana aamuna muistissa on enemman mustia aukkoja kuin jaakiekkoilijan hammasrivistossa. Ja joka kerta. Pakko olla jotain tekemista sen kanssa, etta Irlanti, Suomi ja Englanti on kaikki sellasia kaljakulttuureita, niin eihan ilta voi paattya kuin hyvin sumuisesti. Odotan kylla sita hetkea kun paastaan Noosaan, jossa kukaan ei tunne sua. Kukaan ei kato sua, etta tuolla ne RG:n tytot taas vetaa kaljaa kaksin kasin. Mutta what happens in GladVegas stays in GladVegas. Enaa paalle viikko Noosaan!
Karo
- CUUBAHH. Alkaa olee muuten aika kuuma taalla tuota noin. Mietityttaa miten kuuma sita onkaan sitten kesalla. Taidan muuttaa mereen tai uima-altaaseen.
- Valilla sotkuisiin kamppiksiin menee hermot. Mutta jotenkin on viela vahan vieraskorea, eika viitsi aloittaa kolmatta maailmansotaa likaisen keramiikan takia. Mutta valilla toivois, etta ne laittais vahan valoja paalle. Etta koko yoksi keittionpoydalle unohtuneita liharuokia ei laitettaisi tyynesti takaisin jaakaappiin odottamaan lounasaikaa. Mutta muuten ne on parhaita tyyppeja ikina. Ihan huippua, etta ollaan ystavystytty niiden kanssa nain hyvin ja jatketaan matkaa yhdessa.
- Taalla ihmiset vauvasta vaariin on tosi ystavallisia. Siis lapsetkin. Olin toissa alakoulun paattajaisjuhlissa (taallahan lapsilla alkaa siis kesaloma nyt), niin yleensa ne lapset oli tosi kohteliaita, ojensi likaisia astioita, kiitti natisti jne. Melua niista sadasta sokerihumalaisista tenavasta lahti kylla ihan yhta paljon kuin suomalaisista kollegoistaan.
- En tieda mika meita vaivaa, mutta aina kun lahdetaan ulos, niin seuraavana aamuna muistissa on enemman mustia aukkoja kuin jaakiekkoilijan hammasrivistossa. Ja joka kerta. Pakko olla jotain tekemista sen kanssa, etta Irlanti, Suomi ja Englanti on kaikki sellasia kaljakulttuureita, niin eihan ilta voi paattya kuin hyvin sumuisesti. Odotan kylla sita hetkea kun paastaan Noosaan, jossa kukaan ei tunne sua. Kukaan ei kato sua, etta tuolla ne RG:n tytot taas vetaa kaljaa kaksin kasin. Mutta what happens in GladVegas stays in GladVegas. Enaa paalle viikko Noosaan!
Karo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti