ÄÄÄÄÄÖÖÖÖÖÅÅÅÅÅ eli meidan rakas vammanen minilappari palasi tohtorin luota. Eihan siinakaan mennyt kuin pari kuukautta, etta tama saatiin pois paivajarjestyksesta. Ja nyt huomaan kirjoittavani edelleen ä:n a:na, but anyways... Eka oltiin vaan laiskoja asian suhteen, mutta sitten alkoi olemaan jo aikataulullisia ongelmia, kun reissatessa ei oikein pysy samalla paikkakunnalla hirveän pitkään. Mutta nyt Brisbanessa löydettiin liike, joka lupas uuden näppäimistön tarpeeksi nopeasti. Mähtävää!
Brisbanessa ollaan siis jälleen. Kun istuttiin bussissa ja nähtiin tuttuja paikkoja, tuli jotenki kotonen olo. Kun kerrankin tiesi entuudestaan jonkun kaupungin. Ja täytyy sanoa, että tykkään Brisbanesta tosi paljon. Monet sanoo, etta tämä on tylsä paikka, mutta kai mä olen niin tylsä sitten kanssa, kun viihdyn täällä. Rakastan joenvarren lenkkeilyreittia. Hassua, mutta kun lähtee aamulla lenkille ja juoksee siella paikallisten kanssa, tulee eniten sellainen fiilis, etta on osa tätä kaupunkia. Tämän kaupungin sydän ja keuhkot on Botinical Garden, jossa on kiva käydä yksin kävelemässä ja antaa ajatusten poukkoilla pääkopassa. Kolmas vierailemisen arvoinen paikka on South Bank, missä on Australian ainoa kaupungin sisäinen ranta. Siis tommonen postimerkin kokoinen beachi ja uima-allas. Yleensä tosi paljon porukkaa, mutta eipä se meitäkään estänyt tunkemasta sekaan.
Australiassa ihmisia tavatessa tulee väkisinkin hoettua yhtenään kuinka maailma on pieni plaaplaa, mutta kun se on niin totta! :D Noosassa yhden suomalaisen isoisä oli kotoisin samasta pienestä kylästä Ähtärin lähellä mistä munkin isovanhemmat. Oli tämä poika käynyt joskus mun työpaikallakin :D Tähän asti kaikista paras sattuma tapahtui kuitenkin täällä Brisbanessa. Nimittäin meidän hostellin vastaanotossa työskentelee poika, joka on ollut pari vuotta sitten vaihtarina Suomessa. Ja sattumalta vielä Oulussa! Onpa hassua! Mutta hassuus ei loppunutkaan siihen, sillä tämä tyyppi asui Oulussa viereisessä rapussa missä minä. Vanhoja naapureita siis :D
Kamalaa seurata pankkitilin varojen hupenemista. Ilmeisesti raha polttelee käsissä liikaa, sillä mielellään sitä heittelee ympärilleen. Brisbanen alennusmyynnit oli vähän liikaa itsekurille (LÄHETTÄKÄÄ RAHAA JOO?). Ei kyllä niin mitään hajua miten pitkälle varat riittää ennen ku pitää olla etsimässä töitä. Kun ei sitä jaksais nyt ihan elellä noodeleilla ja paahtoleivällä ja ihan kiva on välillä tehdäkin jotain. Hyvinhän näillä varoilla pärjäis, jos päivät vaan ikkunashoppailis ja perjantai-illat katsois Simpsoneita hostellin tv-huoneessa.
Meidän matkakokoonpano on muuttunut. Britti-Anna lykkäsi ja lykkäsi päätöstä tullako vai eikö tulla Brisbaneen meidän kanssa, joten lopulta se joutui eri hostelliin. Sillä hetkellä, kun me neljä lähdettiin kohti meidän hostellia Annan suunnatessa toiseen suuntaan, tiedettiin, ettei tulla sitä paljon enää näkemään. Anna on tyyppi, jonka kanssa mulla ei riittäisi energiaa hengailla Suomessa. Kauhean mukava, mutta todella hukassa kaiken suhteen. Itsensä kanssa varmasti eniten. Vaikka ollaan eletty sen kanssa niin pitkään, ei kukaan meistä tunne sitä kuitenkaan kovin hyvin. Se ei oikein päästä ketään tarpeeksi lähelle. Se on tyyppi, jonka pitäisi kasvaa vielä jonkin aikaa ennen kuin lähtee yksin maailmalle. Se ei koskaan siivonnut jälkiään. Ei koskaan. Se on ehdottomasti sotkuisin tyyppi, jonka olen tavannut. Se osoittaa jo kuinka paljon se jaksoi ottaa muita ihmisiä huomioon. Ei varmaan tarvitse edes mainita kuka oli se, joka kaatoi ne vedet meidän läppärin päälle? Itse samassa tilanteessa olisin vaikka väkisin tarjonnut seteliä kouraan korvatakseni vahingot. Kyllähän se sentään pahoillaan oli yhden päivän.
Silti se pyysi palveluksia muilta. Tyttö on ollut maassa jo viisi kuukautta, mutta silti joka päivä se tarvitsi jonkun muun avaamaan sille säilyketölkin. Marista tuli Annalle äiti. Äiti, jolta kysytään neuvoa pienimpiinkiin asioihin. Neuvoja se pieni tyttö tarvitsikin. Se halusi mennä Ausseissa Eminemin konserttiin. Kun halvimmat liput oli mennyt, se osti 500 dollarin lipun. Sitten tulikin vastaan veronumerosotkut, jonka takia se ei voinut olla töissä pariin viikkoon. Lopulta rahaa ei ollut matkustaa konserttiin ja lippua ei saanut myytyä. Vaikeinta sen kanssa elämisessä oli se, kuinka vaikeaa sille oli tehdä päätöksiä. Kai se pelkää hirveästi, että tekee vääriä valintoja. Kokoajan tuntui, että se ei ihan täysillä kuulunut meidän porukkaan. Kun potkujen aikaan ravattiin juttelemassa vuoropäälliköiden kanssa, se ei koskaan halunnut tulla mukaan. Eihän ne meillekään mitään maailman mukavimpia keskusteluhetkiä ollut, mutta kyllä asiat pitää hoitaa. Ärsytti, kun tuntui, ettei siitä ihmisestä saanut välillä mitään irti. Kun kysyttiin mielipidettä, vastaus oli "I don't know, whatever, I don't know". Taidettiin kaikki vähän kypsyä siihen. Se on lopulta hyvin erilainen persoona meidän neljän muun kanssa. Ehkä se itsekin huomasi sen. Nyt se on ilmeisesti Facebookin perusteella Melbournessa. Liian henkilökohtaisuuksiin en edes halua mennä, mutta sen sanon, että sen kanssa oli välillä vaikea elää.
Ikävämpi menetys on se, että Leanne lähti tänään Irlantiin. Takana ei ole sen enempää dramatiikkaa, se vain tajusi, että haluaa kotiin. Asiaan vaikuttaa se, että koska Una ja Leanne oli vähemmän aikaa töissä kuin me, olisi niillä seuraavana vuorossa taas töiden etsintä. Ja Una haluaa tehdä kolmen kuukauden farmityöjakson, jotta saisi haettua jatkovuoden viisumilleen. Leanne ei ole varma haluaako olla Australiassa toista vuotta. Leannen lähtö tuli meille kaikille tosi isona yllätyksenä, eniten tietysti Unalle. Onneksi Diana on kuitenkin tulossa takaisin Australiaan parin viikon sisällä. Saatiin houkuteltua Una meidän kanssa Fraser Islandille, mistä oon tosi onnellinen. Että saadaan viettää edes toisen huipun irkkutytön kanssa vielä laatuaikaa :) Eilen perjantaina oltiin ulkona ns. Leannen lähdön kunniaksi. Tiedän, etta Marille ja mulle tulee kauhea ikävä tyttöjä sitten, kun erotaan. Oli kyllä niin mieletön tuuri, että tavattiin. Meitä eniten yhdistävä tekijä on samanlainen huumorintaju, sarkasmi ja herjanheitto. Meillä on ollut tosi hauskaa ja Gladstonesta, potkuista ja siitä seuranneesta hösellyksestä on revitty loputtomasti huumoria. Leannen suomenkielen taitokin on kehittynyt hurjasti. Repeilyttää aina kun kesken Marin ja mun keskustelun Leanne toteaa empaattisesti "...kakku". Tai vaihtoehtoisesti "kakka" tai "ääliö". Tollahan sanavarastolla selviäisi jo jonkun aikaa Suomessa! Ja myönnetään, kyllä mä tänään Leannea saattaessa vollotin.
Niin joo, uutta vuottakin juhlistettiin. Oltiin kotibileissä, joissa taisi olla viitisentoista irkkua ja Mari ja minä. Oli kivaa olla pitkästä aikaa kotipippaloissa. Keskiyön lähestyessä siirryttiin joenrantaan katsomaan ilotulitusta. Ei ollut mikään mieleenpainuvin valoshow ikinä, mutta ihan näkemisen arvoinen. Jokibussilla siirryttiin sitten keskustaan ja jatkettiin irkkubaariin.
Hyvin irlantilaistäyteinen uusi vuosi siis! Jännä kyllä miten nämä irlantilaiset jaksaa hengailla oman maalaistensa kanssa. Jos täällä jossain olis suomibaari niin kierrettäis se kyllä huolella ja kaukaa. Yleensäkin eka reaktio, jos kuulee täällä jonkun puhuvan suomea jossain, on ollut olla vain hiljaa. En mä sillä, kyllä mulle suomalaisten tapaaminen on yleensä aina iloinen juttu ja on mukava kysellä missä muut on reissannut, mutta ei mulla ole tarvetta alkaa jokaisen suomalaisen kanssa tutustumaan. Sitä voi tehdä Suomessakin.
Yhden irkkutyttöjen kaverin kyydillä lähdettiin yksi päivä käymään Surfers Paradisessa (n. tunnin ajomatkan päässä). Se paikka me Marin kanssa skipattiin matkalla Brisbaneen, joten oli kiva nähdä mitä missattiin. Äkkiseltään sanottuna ei kovin paljon. Siis olihan se ranta tosi mahtava, mutta kuten ennalta tiedettiinkin, paikka on hyvin turistirysämäinen. Pilvenpiirtäjiä ja rantaa. Näyttää suomalaiseen silmään kylläkin jännältä :) Rusketuttukin ollaan tässä viimeisen kuukauden aikana ihan mukavasti. Kyllä mut nyt vielä suomalaiseksi kalpeanaamaksi tunnistaa, mutta ehkä alan olla jo astetta "Essi V. kesäkuussa", kelpaa!
Niin joo ja nyt on maistettu kenguruakin! Tehtiin yksi päivä kenguruhampurilaisia. Ja olihan ne hyviä. Anteeksi. Ilmeisesti se omaatuntoa vähän koputteli, sillä seuraavana yönä näin unta, että oltiinkin Kiinassa ja söin koiraa. You cute animals, you so delicious. Mutta eipä muuta, huomenaamulla lähdetään 07.45 bussilla kohti Hervey Bayta ja Fraser Islandia!
Karoliina
mari näytät niin iloselta että itelläki hymy tulee ku kuvia kattoo.
VastaaPoista