Japanisa!

Lento Helsingistä Tokioon meni ihan mukavasti. Tokion lentokentältä koitettiin ymmärtää millä junalla päästäisiin kohti Shinjukua, jossa hostellimme sijaitsee. Liimaletteinemme meinasimme myös joutua Japanin television haastatteluunkin, kun huomasimme, että semmoinen kameraryhmä hyökkäsi haastattelijoineen takaviistosta kohti meitä. Väistimme tilanteen mallikkaasti tökeröllä "No thank you" vastauksella ja hyppäsimme äkkiä liukuportaisiin. Ah, sitä on 10 tunnin lennon jälkeen oikea small talkin ja sosiaalisuuden multihuipentuma.

Juna- ja metromatka kesti parisen tuntia Shinjukuun. Hostellimme Ace Inn Shinjuku sijaitsee aivan Akebonobashi-aseman vieressä. Jos niinkun joku haluaa jotain suosituksia. Hyvinä puolina on ilmainen wifi ja pikakahvi. Huonoina puolina huoneen viinitahrainen kokolattiamatto, rupunen keittiö ja oleskelutila. Ja vessaan on pinttynyt lumoava virtsan haju.100 yenilla (n. 75 senttiä) saa 10 minuuttia suihkuaikaa. Onneksi vesi on sentäs kuumaa. Hostellissa ei hirveästi myöskään tapahdu mitään. Yhden amerikkalaistytön kanssa ollaan juteltu enemmän, mutta muuten yleisissä tiloissa kukaan ei oikein vastaa tervehdykseen kovin innokkaasti. Jostain syystä kumpainenkin meistä raahasi toiselle puolelle maapalloa pussilliset likapyykkiä, joten pyykkäystä oli luvassa jo tokana reissupäivänä. Kuivasrummun kyljessä oli lappu kertoen, ettei hostelli ole velvollinen korvaamaan menetettyjä rahoja tilanteessa, jossa pyykit ovat yhä märkiä johtuen liian täyteen ahdetusta koneesta. Naurahdimme, ei tulis mieleenkään itelle ruveta moiseen. 1,5 tuntia ja 300 yeniä myöhemmin tajuttiin, että lappu on ihan aiheesta siinä. Kuivausrummuksi itsensä esittelevä laite oli lähinnä lämmittänyt vähäisiä vaatteitamme, muttei todellakaan kuivannut. Pitäkää tunkkinne.

Hostelli on ahdettu täyteen sääntölappusia. Älä avaa tätä, älä koske tähän, älä syö täällä, älä myöskään täällä, älä metelöi... Sama meno jatkuu myös hostellin ulkopuolella, sillä muun muassa metron liukuportaissa ei saa juosta...eikä kävellä. Tupakkia saa polttaa vain tietyissä tarkkaan merkityissä pisteissä ympäri kaupunkia. Siellä täällä on myös erityisiä tupakointitiloja, joiden ovella kysytään henkkarit. Kun Mari tällaisessa huoneessa karisti tuhkansa samaan tuhkakuppiin jonkun japanilaisen herran kanssa, koki hän reviiriään ilmeisesti loukattavan ja toi Marille oman tuhkiksen siihen viereen.

Kun lueskeli Tokiosta tietoa ennen matkaa, tuli itselle yllätyksenä se, ettei Tokio ole hallinnollisesti itseasiassa kaupunki, vaan Tokion metropoliin kuuluu 23 erillistä kaupunkia, joita hallinnoidaan itsenäisesti. Näiden lisäksi alueeseen kuuluu muita kaukaisempia alueita.

Ensimmäisenä iltana lähdettiin tutustumaan Shinjukun keskustaan. Keskustassa olisi Pradaa ja Chanelia ollut vaikka millä mitalla, mutta pikkurahaa ei sattunut sillä kertaa mukaan. Tokiossahan on nyt meleko kylmä. Porukka kulkee untuvatakeissa ja Uggeissa. Toisaalta joillain on takin alta pilkottaa minishortsit niin otappa tässä selvää onko niillä täällä kylmä vai kuuma. Olisi ollut aivan mahtavaa ottaa Tokiota varten joku siisti, kiva loppusyksyn takki mukaan, mutta koska Tokion visiitti on niin lyhyt, ei todellakaan lähetty haaskaamaan rinkan rajallista tilaa. Tämän seikan tiedostaminen ei silti estänyt meitä tuntemasta itseämme melkoisiksi juntti-Anteroiksi kulkiessamme tuolla farkuissa ja joka-sään-takeissa. Ai kekkä on tuulipukukansaa?

Vaatekaupoissa on pieni markkinameininki kun myyjättäret huutavat yhtenään jotain. Eivät aina varsinaisesti kellekään vaan yleensäkin kailottavat menemään. Taustalla soi joululaulujen remix-versiot. Ostoskaduilla on tuhottomasti mainostenjakajia, jotka kohteliaasti jokaiselle kumartaen yrittävät saada lappujaan jaettua samalla kun yrittävät huutaa viereistä kollegaa lujemmin.

Erilaiseen kulttuuriin tutustumisen myötä tulee päivittäin tehtyä ties minkälaisia huomioita. Yleensä riittää pelkkä "Ootko huomannu, että...", mutta välillä pitää ihmetellä isommin.

- Possunuudeleissa on kuivattuja lihanpalasia, joihin on painettu possun naama. Miksi kaikella pitää olla kasvot?!

- Läheisen sillan alla majailevalla kodittomalla on läppäri.

- Tosi monilla miehillä on laukku. Joillain vielä man bagiksi luettava, joillain samanlainen kuin kellä tahansa Suomitytöllä henkkamaukassa.

- Tänään joku vanhempi rouva ei osannut ostaa metrolippua. Seinässä olevista pikkuluukuista ahtautui siinä samassa kaksi virkailijaa molemmin puolin automaattia auttamaan rouvaa.

- Japanissa ei ole suotavaa pitää asiakaspalveluammateissa korviksia, sillä varsinkin monien vanhempien ihmisten mielestä korvien rei´ittäminen ei ole suotavaa.

- Metrossa on hyvin suomalainen fiilis. Kukaan ei katso tuntemattomia silmiin. 

- Muumitavara on täällä kivempaa ku Suomessa!

- Ostaessa alkoholia pitää kosketusnäytöllistä ruutua painaa varmistaakseen kassahenkilölle, ettei ole alaikäinen. Ruudun teksti ja kassahenkilön puhe tietenkin japaniksi, joten kesti aika monta, monta piinallisen pitkää sekuntia, ennen kuin ymmärrettiin mitä kassa-mister meille solkottaa.

Tähän väliin sekalainen seurakunta kuvia: 

  Isoilla kaduilla kulkee paljon mainosrekkoja, jotka kailottavat musiikkia ja iskulauseita

Paavo Pesusieni muuttui nalleksi ja sitten kuusenkoristeeksi

 

Harajukussa Marin katse sattui osumaan kauppaan, jonka nimi oli "Ehkä söpö". Google tietää kaiken, ja erään blogin mukaan Japanista löytyy useampikin suomalaisittain nimetty pikkuputiikki.

Suomiviittauksien jälkeen niitä näki jo paikoissa, missä niitä ei ole. Metroasemilla oli paljon ravimainoksia, ja katse osui kohtaan "ARIMAKINEN". Hittolainen, onko täällä joku kuuluisa suomalainen hevosmies nimeltä Ari Mäkinen! Saakeli, Finlandia hymniä ja Koskenkorvaa! Googlettelun jälkeen piti pistää Suomen liput takaisin rinkkaan, sillä hevoskilpailun nimi sattuukin olemaan Arima Kinen. Höhöö.

Kaljamaatti

Metro

Minikokoisten poliisitoimistoiden (Koban) ilmoitustauluilta voi tarkastaa onko naapuriin muuttanut Pena sittenkin etsitty rikollinen

Metrokartta

Näkymä dormin parvekkeelta

404 - Street not Found

Tokana päivänä matkattiin Shibuyaan. Siellä oli taas paljon kauppoja ja liikkeitä. Ehkä mukana myös enempi meidän kukkarolle sopivia paikkoja. Mari pyhiinvaelsi kohti Mekkaansa - viisikerroksista Bershkaa.

Risteys

Kolmantena päivänä lähdettiin metroilemaan kohti Imperial Palace Gardenia. Palatsialueesta osa on avoinna vierailijoille. Kuvia otettiinkin sitten enemmän kuin kahtena ekana päivänä yhteensä!

Oli vain ihanan rauhoittavaa käveleskellä, kun etäisyyttä muihin ihmisiin oli enemmän kuin se 10 senttiä. Oi, suomalainen reviiritietoinen matkalainen tykkää aakeesta laakeesta.

Neljäntenä päivänä oltiin jo vähän kypsiä Tokioon. Meillä oli ehdottomasti yksi päivä liikaa kulutettavaksi täällä. Käytiin sitten vielä Asakusassa ja Uenossa. Asakusassa on Tokion vanhin temppeli ja vaikka olisi kiva tähän nyt kirjoittaa kuinka hieno mesta se oli, ei se meistä ollut kuin aika tylsä kohde. Sikana itämaisia turisteja ja paikallisia sekä krääsäkatu, joka johti temppelille. Okei, temppelin ympärillä oli jotain rauhallisempia kohteita, mutta siellä tyypit oli rukoilemassa, niin ei me sitten viittitty sinne mennä pyörähtämään, kun ei temppeliinkään turisteina päästy. Asakusassa käytiin vielä lounastamassa ennen kuin lähdettiin kohti Uenoa.

Vetojuhta

Uenossa taas oli yksi Japanin ensimmäisistä puistoista. Sitten taas käveltiin ja käveltiin. Kello oli vasta 16.30, eikä haluttu vielä hostellille kökkimään. Siispä lähdettiin vielä kävelemään vähän lisää eläinpuistoon - vain jotta olisi jotain tekemistä. Sisäänpääsy oli naurettavan halpa (about 4 euroa, saman hintainen kuin päivän lounas). Hinta oli naurettava myös siihen nähden miten laidasta laitaan eläimiä sieltä löytyi. Oli kaikki jääkarhuista, kirahveista ja kenguruista aina lepakoihin, virtahepoihin ja leijoniin. Kuvia ei otettu oikeastaan. Väsytti liikaa ja jalkoja särki. 

Viimeinen päivä kulutettiin vielä Shibuyassa ja Harajukussa. Viiden päivän jälkeen oli aika sanoa Tokiolle heipat, kaivella shorteseja ylemmäksi rinkassa ja suunnata nokka kohti Uutta-Seelantia! Jippii!

Terveisin Karppa