Oltiin päätetty lähteä ekasta hostellistamme, joka ei täysin vienyt sydämiämme. Huonekavereinamme ollut saksalaispariskunta oli ihan jees, mutta ne tykkäs lähinnä höpistä keskenään. Toki ne puhui hiukan huonompaa englantia, mutta siltikin oli tyhmää, että ainoat keskustelut, mitä niiden kanssa sai aikaiseksi kulki kaavaa:
1. Me kysymme heiltä jotain.
2. He vastaavat.
3. Me kommentoimme asiaan jotain.
4. He ovat että yeah hehe.
5. He ovat hiljaa kunnes kysymme heiltä toisen kysymyksen.
Että heille oli ihan ok höpistä vain keskenään ja mennä kello 21.30 maaten. Ihan oikeesti, ne oli pää tyynyssä illalla puoli kymmenen ja Marille ja mulle tuli fiilinki, että pitääkö tässä nyt olla laittamassa valoja pois, ku toiset haluaa nukkua. Olin mä itekin väsynyt päivän jälkeen, mutta silti. Mentiin sit itsekin nukkumaan sinä iltana joskus kymmenen jälkeen. Marilla on hirvee flunssa, et se ei meinaa oikein saada nukuttua.
Toisekseen ekassa hostellissa ei hirveästi ollut ihmisiä, mikä on aika ikävää, jos haluaisi tavata ihmisiä. Meidän toinenkin hostelli sijaitsee King's Crossilla, itseasiassa matkaa edelliseen on ehkä 20 metriä :D Eihän täältä halua lähteä. Tää paikka on täynnä backpackereiden suosimia hostelleja, ruokapaikkoja sekä strippiclubeja. Hostellimme naapurissa asustaa mm. liiketilat nimeltä "Showgirls" ja "Adult Boutique". Neonvalot vilkkuu ja ovenpieliin nojailee leopardikuvioisiin minimekkoihin pukeutuneita neitejä. Eli jos etsit nuhjuista yöpaikkaa, kohtuuhintaisia hamppareita tai sylitanssia verkkosukkahousuiselta naiselta niin täältä löytyy.
Täällä ruoka ei todellakaan ole halpaa. Järkytyin kun kilon pakastevihannespussista joutuu maksamaan halvimmillaan 4 dollaria tossa läheisessä supermarketissa. Jotkut tuotteet on sitten halvempia. Toivottavasti kesällä vihannesten ja hedelmien hinta tipahtais kunnolla. Ollaan käyty vaan kerran ulkona syömässä (korealaista ruokaa, tykkäsin), mutta muuten ollaan tehty ruokaa hostellien keittiössä. Oon syönyt näiden ensimmäisten päivien aikana vähemmän, ku mitä söisin kotona. Jotenkin tuo ekan hostellin yhteinen keittiö ei kovin usein houkutellut syömään. Siellä tiskiharjat lillu altaan pohjalla märäntymässä ja siellä kukaan ei tuntunut oikein jaksavan pestä astioitaan vedellä huuhtaisua tarkemmin. Meidän tämänhetkisen ruokavalion monipuolisuudesta kertoo varmaan jotain se, että ostettiin kalkkitabletteja.
Ja sitten haluan kertoa siitä, miten tyhmä olen. Hankittiin prepaid-liittymät, joiden hankkiminen ensinnäkin tuntui täällä olevan paljon isomman vaivan takana kuin Suomessa (jouduttiin jopa soittamaan asiakaspalveluun :D). Kun vihdoin saatiin ne hankittua ja asetin sim-kortin puhelimeen, syttyi mun pään päälle lamppu. Shit fuck crap. Voi helkkarin helkkari, emminämuistanu. Mullahan on tässä nykyisessä telefoonissa vielä kytkysopimusta jäljellä. Eli eipä onnistu käyttää mitään muiden liittymien sim-kortteja. Olen paras. Eli siis mun nykyinen puhelin taantuu nyt mp3-soittimeksi ja ostoslistalle lisättiin uusi (pliis pliis ole halpa) puhelin. Ihan halpahan se oli. Nokialainen, 29 yksikköä paikallista valuuttaa ja siihen käy vain Vodafonen liittymä (eli en ole oppinut mitään :D Ei vaan, toivottavasti sais sen myytyä vaikka lähtiessä jollekin kännykkää tarvitsevalle backpackerille).
Mutta niin vaihdettiin siis hostellia (tarinan juoni vähän poukkoilee, kun jatkan tän kirjoittamista aina sillon tällöin). Ja siis voi vitsit, meidän eka ja tää uus on ku yö ja päivä. Täällä vastaanoton tyypit on niin iloisia ("Hi, team Finland!", "Oh, I love Finnish people, high five for Finland!" :D), meidän dormissa on oma vessa ja keittiö, täällä on hissi (hidas, mutta hissi kuitenkin) ja katolta on mielettömät näkymät kaupunkiin. Huonekin on suht siisti, mitä nyt lattiamatossa on kymmenkunta viiniläikkää (selittyy myöhemmin, jatka lukemista). Tiistaisin ja torstaisin on jopa ilmaisia pannukakkuja aamiaiseksi. Got to love it. Ja siis meidän huonekaverit on niin eri maata sen saksalaispariskunnan kanssa. Tässä meidän dormissa asustaa tällä hetkellä kolme saksalaista poikaa (täällä on ihan hitosti saksalaisia), yksi 28-vuotias italialainen, kaksi ruotsalaista tyttöä ja me. Pakko mainita tuosta italialaisesta, että se kulkee täällä kokoajan treenikamppeet päällä ja on pilvessä, selittää omia juttujaan ja on sopivasti hullu. Kun sen tapas, ei käynyt kyllä mielessä, että olis seuraavana aamuna menossa sen kanssa kahdestaan pannukakkuaamiaiselle ja kahville. Siis se on oikeesti hauska tyyppi ja sen kanssa on tosi vaivatonta jutella. Marikin sanoi hyvin, että loppuviimein se taitaa olla meistä kaikista eniten semmoinen tyyppi, joka on kartalla elämässään. Kaikki täällä pitää sitä vähän sekopäänä, mut sillä on oikeesti järkeviä juttuja, kun sen kanssa keskustelee.
Tullaan ihan mukavasti juttuun myös dormin saksalaisten kanssa. Toissapäivänä oltiin ulkona dormijengillä (tämän hostellin kautta pääsee joka ilta ilmaiseksi johonkin lähibaariin + 1-2 juomaa ilmaiseksi). Oltiin alkuillasta juomapeliä (täällä backpackerit auttavat itsensä humalaan yleensä "goonin" voimalla, halpisviinejä, maksavat 4-5 litran laatikolta 10-12 dollaria eli ei paljon mitään). Eihän se viini mitään makuaistin hemmottelua ollut, mutta kyllä se hattuun nousee. Täällä oikeesti juodaan joka ilta. Saksalaiset kerto, että ne on ollut nyt seittemänä iltana peräkkäin baarissa. Eilen kattotasanteella oli tarjolla talon puolesta ilmaista goonia, sen jälkeen pääsi baariin ilmaiseksi ja siellä sai kaksi ilmaista juomalippua. Siis mitä hittoa, täällähän saa hitto alkoholisoitua ihan ilmaiseksi?! :D Päädyttiin jäämään tänne hostelliin vielä viikoksi. Kyllakin joudutaan vaihtamaan huonetta kuuden hengen dormiin. Taa hostelli on ihan taynna.
Meillä tuntuu olevan pieni Suomi-Ruotsi-maaottelu noiden meidän dormin tyttöjen kanssa. Tai ainakin tuntuu, että ne ei oikein välitä meistä. Ei olla kerrottu niille, että osataan ruotsia, eikä ne ole osanneet sitä edes epäillä. Marista ja musta tuntuu, että ollaan kuitenkin otettu jo monta erävoittoa tässä kisassa. Ne tuntui heti alkuun vähän nokkavilta ja töykeiltä kaikkia kohtaan, eivätkä esitelleet itseään ennen ku menin työntämään kättä niitten eteen että terve kuka oot. Eilen kuitenkin jopa juttelin toisen kanssa. Toinen tyttö tekoripsineen ja feikkihymyineen ei edelleenkään tunnu sellaselta tyypiltä kenen kanssa haluaisin hengailla.
Ollaan saatu nyt monta asiaa reilaan. Eilen tutustuin saksalaiseen tyttöön, joka oli tullut Ausseihin jonkun organisaation kautta. Kun päätettiin Marin kanssa lähteä Ausseihin luettiin myös myynnissä olevista "paketeista". Jos maksoit tietyn summan, sulle hankitaan pankkitili, prepaidliittymä, tax file number, hostelli, työpaikka... Siis ihan kaikki. Mutta mitä hauskaa siinä on? Sille tytölle oli jopa ostettu junalippu valmiiksi, jotta se pääsee lähtemään seuraavana aamuna farmitöihin. Musta nää kaikki virallisten asioiden hoitamiset on tuonut vaan vähän lisää jännitystä ja jälkeenpäin on tuntunut hienolta, että ollaan saatu jutut hoidettua. Niistä on tullut fiilis, että hei, kyllä me pärjätään.
Pakko kertoa vähän siitä, kun käytiin pankissa. Haluttiin siis avata pankkitilit Commonwealth Bankissa. Mentiin sinne ja meidät ohjattiin odottamaan. Meitä tuli sitten palvelemaan tällainen lyhyt filippiiniläinen lievästi kaljuuntuva mies. JOKA OLI AIVAN IHANA! Siis ensinnäkin se selitti ja nauroi kokoajan. Tiedättehän ne tilanteet, jolloin jonkun nauru on hauskempi kuin itse vitsi? Yllätyttiin todellisesti, kun tämä virallisesti pukeutunut mies kertoi olevansa itsekin backpacker ja asuvansa myös King's Crossilla :DD Se tarinoi seikkailuistaan Ausseissa, elehti ja nauroi, sekoili ja taas nauroi silmät kimmeltäen. Ja me naurettiin. Rakastuin siihen täysin. Meille tuli fiilis, että se saattaisi tykätä pojista. Mikään ei piristänyt päivää paremmin ku sen energisyys ja iloisuus.
Nyt täällä on muuten alkanut lämmetä. En enää nuku huppari päällä, ja eilen sai laittaa flipflopit ja caprit jalkaan. Kyllä tämä tästä, toivottavasti jääkausi on takanapäin!
Lyhyestä virsi kaunis, mutta kirjoitin nyt vähän enemmän. Mooooi!
Karo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti