Perillä!

 Matka siskon luota Kontulasta hostelliin Kings Crossille kesti 30 tuntia ja se on pitkä aika se. Jännä kyllä, että se meni melko kivuttomasti.. Finnairilla lennettiin Helsinki Milano väli. Se oli melko tylsää. En käsitä miten kolmen tunnin lento voi puuduttaa pahemmin ku 14 tunnin. Milanon kenttä oli myös hanurista ja tulin siihen tulokseen, että Italia on niin nähty, koska lentokentällä ei ollu tupakointialuetta.

Matka Milanosta Abu Dhabin kautta Sydneyyn meni tosi helposti. Etihadin koneissa onneksi kaikilla oli omat telkkarit ja katottavaa oli ihan hulluna. Saatiin jopa Karon kanssa istua koko aika kahestaan. Oli kiva ku ei tarvinu hättyytellä tuntemattomia ihmisiä vessaan mennessä. Karoliina autto jotain
libanonilaista miestä maahantulokortin täyttämisessä. Sitä oli melko hupasaa kuunnella vierestä. Karoliina kysy mieheltä, että tulitko tänne tapaamaan friends or family. Miehen vastaus oli Yes yes France, many years ago. Lopulta meistä oli parempi, että mies pyytää apua vaikka lentoemännältä. Pienen pieni kielimuuri.

Sitten se tulli. Aika mahtavasti Australian rajalla ohjelma onnistuu pelottelemaan pieniä matkustajia. Karoliinan maahantulokortissa oli kaikki vastaukset ei ja mulla yksi en oo varma. En tienny yhtään mitä yks ravintolisä pitää sisällä ja ajattelin pelata varmanpäälle. Avulias tullimies tuli kysymään kun oltiin jonossa, että onko karanteenitavaraa. No ku me ei oltu varmoja niin se vetäs meidät sivuun. Kysyin ravintolisästä ja ne oli ihan ok. Sitten se kysy noin kymmenen kertaa onko ruokaa, banaaneja, esim banaaneja ja onko banaaneja. Ei, ei, ei ja ei oo banaaneja. Ahaa voitte mennä tuonne jonoon. No se rouva sitten otti ne kortit ja sano että tuosta ulos. Ei mitään laukkujen tsekkausta. Ei läpivalaisua. Ei lisäkysymyksiä. Ei mitään. Tuosta nuin vaan ulos!

Kentältä otettiin taksi hostellille. Se makso muutaman hassun dollarin enemmän ku juna ja päästiin suoraan ovelle asti. Ku tultiin niin sato ja oli tosi piemeä, mutta silti Sydney näytti ihanalta valoineen. Hostelli ei ehkä niin ihanalta.. Maailman ihanimman siitä sillä hetkellä teki suihku ja tieto siitä että saa puhtaat vaatteet. Nämä mainostaa tätä hostellia Sydneyn cooleimpana. Sitä se kyllä on huoneiden lämpötilojen perusteella ja sen että Karon suihkusta tuli vaan kylmää vettä! Ku tultiin niin saatiin 8 hengen sekahuone ihan kahestaan. Se oli huippu juttu! Paskasena ja väsyneenä tuskin ois jaksanu alkaa tekemään tuttavuutta uusien huonekavereiden kanssa. Perjantaina huoneeseen tuli saksalainen pariskunta, mutta niitä ei olla paljoa nähty.

Eka päivä pyörittiin keskutassa. Tarkotus oli hoitaa joitain asioita mm. puhelinliittymä, mutta unohettiin. Katottavaa oli niin paljon enemmän. Ja hukassa oleminen oli paljon houkuttelevampaa ku liitymien ja tilien miettiminen. Tai oikeestaan me ei oltu hukassa ollenkaan. Keskustassa oli tosi helppo liikkua ja norminähtävyydetkin löyty ilman kartan apua ja saatiin otettua turistikuvat. Hostellille paluukin kävi ilman suurempia ongelmia, koska kerranki oli kävelly silmät auki.
Ja niille jotka kuvittelee, että oon tullu keskelle kesää ja auringonpaistetta, voin kertoa että täällä on tihkuttanu koko päivän ja ollu superkylmä. Mutta vaikka kelit ei oo ollu kohillaan, oon tykänny olla täällä ihan tosi paljon!

Villasukkaterveisin Mari