Bangkokin kautta Balille

(Jack Bauer:) The following takes place between the 3rd and the 6th of June...

Ausseista lähdettiin sekavin mielin kohti Bangkokia. Ihanaa oli vaihtaa maisemaa ja päästä pois Sydneyn sateista. Vaikka ne Aussit joutuikin jättämään taakseen. Kumpikaan meistähän ei ollut ottanut mitään selville Thaimaasta, eikä liioin Balista, jonne kolmen Bangkok-päivän jälkeen siirryttäisiin. Rahanvaihtopisteessäkin sanottiin vaan, että Thaimaan rahaa, kiitos. Ai bahteja vai, okei, pidetään mielessä. 

Thaimaahan saavuttiin joskus iltasella ja lentokenttäselvittelyjen jälkeen hypättiin taksiin. Junalla pääsis keskustaan sikapaljon halvemmalla, mutta ei käynyt edes mielessä, että siihen oltais turvauduttu. Koska ei me oikein tiedetty mihin me ollaan edes menossa. Taas olis voinut olla vähän enempi asialla näiden asioiden ennaltaselvittelyjen kanssa. Varsinaisia pesunkestäviä backpackereita. Joten niin mentiin kuin eläkeläispari Teneriffalla vaan taksiin ja annettiin osoite kouraan. Kaasua.

Yhdeksän kuukauden reissun aikana on tottunut siihen kuinka itse on se keskustelun osapuoli, joka ei välttämättä aina ymmärrä joka sanaa mitä toinen sönköttää. Englannilla on aina pärjännyt, tai ainakaan se ei siitä toisesta ole kiinni. Ja nyt heti taksissa Mari ja minä revittiin toisiltamme hiuksia päästä, kun ei ymmärretty yhtään mitä se taksikuski meille vänkkää ja se ei tajua mitä me yritetään sille selittää. KETTU. Pienesti se harvahapsinen thaimies meille varmaan jo herppasi, kun yritettiin saada sille asiaamme perille. Ei onneksi jättänyt moottoritien varteen. Rauhaa ja rakkautta tulimme siis tuomaan tännekin. 

Virolainen kamumme kävi parturissa. Seinät oli täynnä kuvia 80 - 90 -lukujen muodikkaista hiustyyleistä.

metrolippu

Hostelli oli oikein jees, kun on tottunut Aussien hostelleihin, jotka on ollut tasoltaan aina vähä sieltä sun täältä. Huoneessamme tutustuttiin virolaiseen mieheen, jonka kanssa hengailtiin pari päivää, kun se esitteli meille Bangkokia. Metroissa on täällä semmoset muovikolikot lippuina, ne oli hauskat. Toinen uusi tuttavuus kenen kanssa käytiin shoppailemassa oli yks saksalainen tyttö. Se pyysi meitä mukaansa myös Skydeck baariin, jossa kuulemma on Hangover 2:stakin kuvattu. Mekot päälle ja taksilla matkaan. Satoi ja liikenne oli ruuhkaista. Hypättiin kesken kyydin pois ja käveltiin loppumatka. Mulla, Marilla ja tuskin sillä tytölläkään ei ollut kovin kummoista kuvaa miten hieno paikka oli kyseessä. Kun ei oo leffaakaan tullut katottua. No alkoi pikkuhiljaa hahmottua.

 
Eteisaula oli järettömän kokoinen autio paikka, ovimies kysyi olemmeko matkalla Sky Baariin. Yes, we are. Tämä ohjasi meidät sitten hisseille, missä piinallisen (arvokkaan?) hiljaisuuden saattelemina odoteltiin hissiä hissipojan seisoessa ryhdikkäänä vieressä. 64. kerroksessa nais- ja miestarjoilija toivottivat meidät hymyillen vastaan, ja kolmas tarjoilija lähtee saattamaan meitä pöytään. Shit fuck crap me ollaan hienossa paikassa. No niin, aika nostaa nenät pystyyn ja olla kuin kuuluttaisiin tänne. Drinkkimenun kun avasi, niin ekalla sivulla löytyi shampanja. Tytöt, miten olis, jätetäänkö tänään skumpat väliin? Meikä valitsi Baileysia maidolla, tytöt tais ottaa mojitot. Kyllä yhtiin drinkkeihin nyt vielä on varaa, mutta jos oikein rupeis ryyppäämään, niin lompakko kevenis reippahasti. Vaikka ollaankin Thaimaassa. Mun 15 cl drinkki tais maksaa jotain 14 euroa, jollen nyt väärin muista. Ihan tarpeeksi mun mielestä.

Tarjoilijoita seisoi pöytien väleissä aistit teroitettuina äärimmilleen siltä varalta, että joku asiakkaista tarvitsisi jotain. Pistaasipähkinäkulhot täytettiin ja oliiveja tuotiin lisää. Ja ohjailtiin vessaan. Kun nousin ylös, en yhtään kerinnyt edes pälyilemään restroomia, kun yksi tarjoilijamies puff-ilmestyi paikalle ja kysyi olenko matkalla naistenhuoneeseen. Yes yes. No tämä lähtee saattamaan mua oikeeseen osoitteeseen, eli siis kävelee kaksi metriä edellä, kunnes toinen miekkonen jatkaa sanattomasta sopimuksesta mun kävelyttämistä pissalle. Sama juttu toistuu, kun kolmas mies kulkee edelläni seuraavat viisi metriä samalla kun ohitamme neljän tarjoilijanaisen rivistön. Ja kaikki tervehtivät hymyillen. Seuraava tarjoilijaherra osoittaakin jo (onneksi), että arvon neiti, restroom löytyy tuon oven takana. Vessassa ei pokka enää pidä kovin hyvin, vaan hihittelen itsekseni koko tilanteen koomisuudelle. Mutta jos on hieno ravintola, niin oli hieno vessakin. Kädet pyyhittiin froteepyyhkeisiin, jotka oli rullattu pyramidiksi pöydälle. Oli kukkia ja kaikkea. Henkisesti valmistauduin kohtaamaan samat tarjoilijat oven ulkopuolella ja toivoin, että ne luottaisivat suunnistustaitoihini edes sen verran, etteivät sentään saattaisi takaisin pöytään. 

Laskun maksettuamme oli varsinainen skydeck-puolikin jo avattu. Ulos siis katsomaan miltä näyttää Bangkok yläilmoista. Orkesteri soitti musiikkia ja me tuijoteltiin valoja. Yks Ausseissa tapaamamme jenkkityttö postasi muuten äskettäin, että oli saanut lähteä tästä ravintolasta aika vikkelään, kun olivat kaverinsa kanssa poseeranneet portailla Hangover 2:n tyyliin. Eivät ilmeisesti tykkää. 

Hangover 2

 

Oltiin iloisia, kun kolme päivää Bangkokissa meni suht vikkelään. Ei ihan hirveesti tykätty. Kaikkialla hirveen kiireistä, meluista, likaista ja hajuista. Jonkin verran käveltiin ympäriinsä, paljon liikuttiin metrolla, kerran tuk-tukilla ja kerran uskaltauduttiin paikalliseen bussiinkin. Bussit täällä menee ja lähtee, oot sä kunnolla kyydissä tai et. Miten vetreitä paikalliset mummot on? Tulevat kerrat Bangkokissa oli paljon mukavempia, kun vähän jo hahmotti kaupunkia. Mutta ekalla kerralla oltiin kyllä vaan iloisia, että päästiin pois. 

I want his job!

tuk-tuk

Karoliina