Lassie palaa kotiin

M: "MÄ NÄÄN MÄNTYJÄ, KATO MÄNTYJÄ!! JA PELTOJA!!!!!!"

K: "Shhh, Mari, mä en halua, että noi meidän takana istuvat luulee, että ollaan oltu kaksi viikkoa Thaimaassa ja nyt näin fiiliksissä Suomen havupuista"

M: "MUTTA KATO NYT NIITÄ!!! KATO NOITA TALOJA, HEI TOSSA ON JÄRVI!!!"

Mari ja Johanna

Lentokoneessa hymyilytti kovasti. Laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle ja Mari päästi loputkin höyryt ulos. Mulle Helsinki ei ole niin kotoinen kaupunki ja siksi tuntui vielä vähän siltä kuin olisi reissussa. Mutta oli ihanan outoa ja oudon ihanaa kuulla suomea joka puolella. Oltiin yötä Marin siskolla ja seuraavana päivänä lähdin kohti Ähtäriä. Junassa pääsin sisälle samaan mielipuolikohtaukseen ku Mari lentokoneessa. Onneks mulla ei ollut ketään kenelle puhua. Mä oon ihan kohta kotona, ei vitsit!!! Kotona porukat oli järjestänyt kunnon köyhänmiehen tervetulijaisshowt, joista sen enempää :D Ihanaa tuntea itsensä kaivatuksi.

Nyt ollaan oltu reipas kuukausi Suomessa. Pieni tauko piti pitää täältä blogin puoleltakin, ja keskittyä vaan Suomeen ja ihmisiin täällä. Kiva kesä, vaikka aluksi mietitytti miten saa ajan kulumaan ilman kesätöitä. Joo ei pelkoo :D Pienet kriiseilyt kuuluu tietysti asiaan alkavan koulun suhteen. Vuosi on tarpeeksi pitkä aika pyyhkimään mielestä kaiken nykyisiin opintoihin liittyvän ja tuomaan tilalle muita vaihtoehtoja tulevan suhteen. Viikon päivät meikäkin pohdiskeli asiaa 24/7 tuskissaan, että mille päälle rupeis. Repäsiskö jotain typerää. Tällä hetkellä Ouluun palaaminen ei enää ahdista yhtä paljon. Puolitoista vuotta koulua jäljellä, kai se nyt menee vaikka päällänsä seisten (näinhän me toisillemme vakuuteltiin jo ennen reissua). Saisi edes jotain hoidettua loppuun, vaikka hakisinkin myöhemmin muuhun kouluun, jos ei tämä juttu nappaa. Ja koulun jälkeen voikin palkita itsensä vaikka jollain reissulla ;D Sen voi ainakin sanoa, että nyt kun tämän matkan suruaika on eletty, niin entistä enemmän on kaipuu jonnekin. Marilla on kuulemma samat tuntemukset. Aika pyllystä tämmönen Nälkä kasvaa syödessä -efekti. Kaikki muiden ihmisten matkablogit pitäis laittaa pannaan, sillä tulen oikeesti kateelliseksi niitä lukiessa. Vinkkinä siis kaikille muille, että ei kannata minnekään koskaan lähteä, koska se kaukokaipuu ei ainakaan pienene siellä reissussa! :D Mutta nyt on kai vain keskityttävä itsensä motivointiin. Oulussa on koulun lisäksi ihanat lirppulörpöt, mun rakas kämppä ja maailman paras Marinadi. 

Kivaa kuulla välillä mitä aussitutuille kuuluu. Tän hetken oudoin uutinen on ehdottomasti se, että meillä on yksi Newmanin tuttu Australian Big Brother -talossa :DDD Kyseessä on meidän työkaverin veli, joka norkoili aina meidän baarissa muutenkin, ja tuli sitä kautta tutuksi. Jopa sen esittelyvideolle oli kuvattu pätkä meidän työpaikalta :D Hiukan hauskaa! Pikkuhuomautuksena muuten, että tyyppi on monimiljonääri (tekee bisnestä asunnoilla, Newmanissa kun tunnetusti asuntojen hinnat vaan nousee ja nousee). Joillain muillakin asukkailla on salaisuuksia, joita niiden pitää varjella kanssa-asukeilta ja yleisöltä. Australian lehdistö on tietty Georgen salaisuuden jo onkinut selville, toivottavasti ei vaikuta negatiivisesti katsojien äänestysintoon, sillä olis hauskaa seurata sen edesottamuksia siellä.

George esitellään videolla kohdasta 23:35 alkaen, ja biljardipöytäkohtaus on tosiaan meidän työpaikalta :D 

Niin outoa jälleen kerran!

Mutta niin. Tässä kohtaa tämä blogi hiljenee. Kiitämme kaikkia teitä mukana elämisestä! Ja yrittäkää varoa niitä matkakärpäsiä.

Puss och kram!

Karo ja Mari