GLADSTONE

Lähettiin Brisbanesta tiistaina. Junamatka Gladstoneen kesti kuutisen tuntia. Juna oli vähän eri luokkaa ku veeärrä. Siellä oli tölsät ja radiokanavat, sai kuunnella jopa kirjoja. Ensivaikutelma Gladstonesta oli että no ohhoh. Tämä on aika ruma. Siis todella ruma. Tämä on teollisuuspaikka, tehtaita ja sen semmosta, pieni ko mikä.

Asutaan yhessä motellihuoneessa britti Annan ja kanadalaisen Christinan kanssa. Paitsi että Christina on jatkanu jo matkaansa Thaimaan tulville. Tämä on vähän niinku kaksio. Tytöt asuu tuossa toisessa makkarissa ja minä ja Karppa toisessa. Keittiövarustukseen meillä kuuluu jääkaappi, leivänpaahin, vedenkeitin ja seinäänkytkettävä vokkipannu. Vokilla valmistuuki kaikki pastasta paistettuihin muniin. Hirveesti ei viitti sillä gourmetaterioita kokkailla.. Niinku ossais ees. On hankaluuksia pitää huone siistinä ku huonetoveri on melko sottapytty ja jättää kaikki paskaset astiat pöydille lojumaan päiväkausiksi. Siksi meillä onki Christinan tilalla muutama kärpänen uutena huonetoverina. Sottaisuudestaan huolimatta Anna on superkiva, niinku suurin osa muistaki työkavereista. Yks britti jäppis puhuu kyllä niin vaikealla aksentilla ja hiljaa ko hiiri, että yleensä sen puheesta ei saa mitään selvää. Eli teen niinku aina muullonki ku en kuule tai ymmärrä; nyökkäilen ja hymyilen ku idiootti. :)

Lähettiin sillon tiistaina heti Colesiin, koska oli pakko saada kahvia. Sinne ei mene jalkakäytävää, niinku ei paljon minnekkään muuallekkaan. Se kertoo jo kuinka minimestasta on kyse. Pittää kävellä moottoritien vartta jotta pääsee kauppaan. Ko mentiin niin oli jo hämärää. Matkan varrella oli hautausmaa ja puut täynnä lepakoita. Siis satoja satoja lepakoita!! Niistä lähti ihan hirviä ääni ja meitä pelotti ihan hulluna. Päätettiin, että kauppaan mennään valosalla. Kauppareissun kruunas paluumatkalla mun jalalle istahtanu kirkkaanvihreä sammakko. En oo varmaan eläissään saanu semmosta sätkyä ku se sammakko aiheutti. Olin saada sydänkohtauksen! Kaiken lisäksi olin varma, että se on myrkyllinen. Muutama päivä tapahtuman jälkeen selvis, että ei oo myrkyllinen, onneksi. Mutta musta sammakko on. Semmonen oli Karon työmatkalla sitä vastassa portaissa. Onneksi se sammakko tajus lähtä menemään eikä myrkyttää Karppaa.

Karolla oli ekka työvuoro torstaina ja mulla piti olla vapaa. Ei ollukkaan vaan silitin semmosia satiininauhoja kuus tuntia. Ei haitannu, koska töitähän tänne tultiin tekemään. No perjantaina mulla oli sitten oikea ensimmäinen työvuoro baarissa. Mut lääpästiin semmoseen tilaisuuteen ilman minkään näköstä koulutusta. En ollu käyttäny kassaa eikä mulla ollu drinkeistä mittään aavistusta. Pakko se oli sitten opetella siinä hirviässä hässäkässä. Muuten ei ongelmaa, mutta aksentti on joillain melko jäätävä, ei oo hajua juomista mitä ne haluaa ja viinojen nimiä ei äännetä suomalaisittain, nämä teki kaikesta hippasen hankalaa. Mutta selvisin! JEE! Työvuoron jälkeen kävin työkaverin kanssa katsastaan Gladstonen yökerhon. Niitä on kaks, mutta toinen on remontissa niin valinnanvaraa on jopa se yks. Se oli ihan kivan olonen paikka, mutta melko tyhjillään. Perjantai on kuulemma palio hiljasempi ko lauantai. Hauskinta oli, että tanssilattialla ei juurikaan ollu tyttöjä vaan melkeen kaikki oli poikia. Olin 12 tunnin työvuoron ja yökerhoilun jälkeen aikas poikki, ja heräsin lauantaina kolmelta. En uskonu kelloa millään, koska olin ihan varma että se on korkeintaan kymmenen. Yrittääpä tässä sitten totuttaa kroppa töihin ku ei oo yli kuukauteen tehny mittään.

Lauantain työvuoro meni jo paljo sutjakkaammin ko perjantain! Ehkä meikä jopa oppii tämän. Ehottomasti ihmisten suokkarijuoma on rommikola tölkissä. Tämä oli mulle ihan uus tuttavuus. Meijän työpaikalla shotit tuottaa mulle pikkasen onglemia. Ei varsinaisesti niitten tarjoileminen vaan se että meijän pittää muistaa moneltako kukanenki shottinsa juo. Puolen tunnin sisällä saa juoda YHDEN shotin ja se pitää juoda tiskillä. Ruuhka-aikana me ei saada ees tarjoilla shotteja, että pysytään kärryllä kuka juo ja monelta. Meikästä tuo on melko omituista. Kai sen pitäs olla asiakkaan oma päätös montako shottia se puolessa tunnissa juo. Ja jos ei ossaa juua omien rajojen mukkaan niin sitten sen pittää opetella ja tekemällä oppii! Oon ihan täysin sitä mieltä, että kaikki baarissa asiakkaana vietetty aika on helpottanu mun oppimista tähän hommaan! Kannattaa siis juopasta jos joskus satutte tulemaan Australiaan baarihommiin, ihan vaan sen takia!

Mulla ei oikeen oo mitään kerrottavaa enään. Päivät koostuu lähinnä töistä, nukkumisesta, syömisestä, syömisestä ja sitten vielä syömisestä. Tällä ruokamäärällä mitä syön, ruokkis varmaan kokonaisen armeijan. Hinnoista sen verran, että kilo jukurttia maksaa neljä dollaria. Ja minä ku rakastan jukurttia, mutta en vaan ihan oikiasti halua ostaa sitä, ihan liian kallista. Niin ja 40 tupakan aski maksaa 15 euroa ja 25 paketti 10 euroa. Kallista. Oikeetaan se mikä täällä on halpaa on moskaruoka. Siksi oonki varmaan koukussa kekseihin, pullaleipään ja sweetchilisoossiin joka tekee kaikki ruoat maukkaiksi.

Pahoittelen kuvien puutetta.

Mari