Ei-missaan

Perthista lahettiin siis toitten perässä Newman-nimiseen kaivoskaupunkiin. Pikkasen on ehkä tullut rutiinia tohon lentomatkusteluun, kun tämä oli  kahdeksan päivän sisään jo kolmas lento :D Selvaa saastoa taas kayda hengailemassa muutama paiva aina mantereen joka nurkassa. Noh, ei auta. Tosiaan kuten Mari kertoi, meillä oli ekana suunnitelmana jäädä Sydneyyn ja ettiä sieltä jotain hanttihommia. Mutta koska sää oli niin paska ja paluulippujen ostamisen jalkeen (ja tarkan Suomeenpaluu päivämäärän selvittyä) tajuttiin, että hitto vie meillä on ihan helvetin vähän aikaa enää täällä, niin Sydneyn sijaan alettiin miettimään muita vaihtoehtoja. Sydneyssa kuppiloissa ja ruokamestoissa palkat ns. casual työntekijöille maksetaan 95% varmuudella pimeästi. Ja yleensä nämä tuntipalkat Sydneyssa ei ole mitään päätähuimaavia, joten esimerkiksi kuukauden palkka voisi helposti kulua ihan vaan yleiseen elämiseen ja olemiseen. Sydneyssa kun on vähän liikaa ärsykkeitä lompakolle. Päätettiin siis etsiä töitä country pubista. Mutta New South Walesin alueella niitä country pub -töitä saattaa ettiä myös pari muuta. Ostettiin bussiliput Melbourneen, mutta seuraavana päivänä keksittiinkin, että mitä jos lennettäisiinkin Perthiin. Eihän yhet lentoliput tässä konkurssissa ees enää miltään tunnu. No Perthiin päästyämme kuultiinkin, että Pertti on nyt kuuminta hottia ja kaikki reppureissaajat on nyt täällä ettimässä töitä. HITON COPYCATIT MITÄ NE MEIJÄ MESTOILLA. No onneksi me saatiin muutaman päivän etsimisen ja hakemusten täyttämisen jälkeen paikka siis täältä Newmanista.

Lentokoneessa istuessa vähän jänskätti. Jänskätys ei ollut kuitenkaan yhtään niin isoa kuin mitä se oli Gladstoneen mennessä. Nyt oli jo jotain kokemuspohjaa, ja tiesi vähän mitä odottaa. Lentokoneen laskeuduttua alemmas alkoi hahmottua millaista maisemaa saisi tuijotella seuraavat kaksi kuukautta. Punaista hiekkaa ja puskia, mitä muuta ihminen muka tarvitsee? Kun astuttiin ulos lentokoneesta, vastassa oli lämmin ilmamassa. Ensin ajatteli, että se johtuu lentokoneesta. Käveltiin kauemmas koneesta ja pikkuhiljaa tajuttiin, että tältä se 40-asteinen ilma tuntuu. Iski kauhee hepuli, koska ilma oli niin oudon kuivaa ja kuumaa. Niin ku olis istunut sähkösaunassa, eikä kukaan heitä vettä kiukaalle. Kentällä meitä oli vastassa meidän tuleva pomo ja hänen äitinsä. Paikkaa pyörittää siis 21-vuotias tyttö, jonka vanhemmat auttaa käytännönjuttujen hoidossa. Käytiin käväisemässä meidän työpaikalla, missä tavattiin samalla meidän tulevia työkavereita. Mieleenpainuvin persoona meidän köörissä on ehdottomasti thaimaalainen Bobby, joka on niin kliseisen homo, että se on jo söpöä :D Äänensävy on kokoajan asetuksella "flirtti", keskustellessa sen kädet viuhoo neitimäisen elegantisti ilmaa ja pitkin päivää hän käy lisäämässä ripsaria ja suoristamassa tukkaa. Jos kukaan tyttö on koskaan unelmoinut Sinkkuelämää-sarjan jälkeen täydellisestä gay-ystävästä, joka ymmärtää tyttöjen juttuja, niin Bobby olis aivan täydellinen. Se on nimittäin aivan mahtava tyyppi. Hauska oli muuten seurata miten noin avoimesti ja selkeästi homoseksuaaliin suhtaudutaan täällä. Hirveästi sillä tuntuu olevan miespuolisia kavereita, jotka lähinnä vain tuntuu heittävän piruilevaa läppää sen homoudesta (Oh, Bobby, you're so gayyyyy), eivätkä tee siitä sen suurempaa numeroa. Mietinpä vaan, että mikä olis tilanne Suomessa.

Asutaan siis ainakin näin aluksi tommosessa yhteiskämpässä neljän muun työntekijän kanssa. JA MÄ NIIN TYKKÄÄN TÄSTÄ KÄMPÄSTÄ. On siis niin kaukana Gladstonen huone 11:sta. Täällä on iso keittiö, iso olkkari, iso kylppäri, neljä makuuhuonetta (minä ja Mari nukutaan yhdessä), terassi, kodinhoitohuone jne. Ja vuokra on per nuppi 65 dollaria viikossa. Mikä on naurettava hinta, koska täällä (kuten Gladstonessakin) vuokrat on korkeita. Tässä parin viikon sisään meidän pitää kuitenkin muuttaa tästä kämpästä pois, koska tää talo on myyty. Loppuaika tullaan asumaan parakeissa, joissa jokaiselle on hitto oma majansa. Mitä pirua, viis kuukautta on jakanut huoneen aina 5-15 ihmisen kanssa ja nyt pitäis muka mennä nukkumaan yksin. Hui kamala, jännityksellä odotan.

Vaatekaappi, I've missed you!

Ekana päivänä Mari meni kolmeen ja meikä viiteen töihin. Ja eka työpäivä osui perjantaille, joka on tän paikan ehdottomasti kiireisin päivä. Hyvä siinä sitten oppia talon tavoille. Jännitti kyllä vähän mennä töihin. Eka tunti siinä menikin vähän tavaroita ja tuotteita haeskellessa ja lenkkeillessä baaritiskin päästä toiseen, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Mutta luojalle kiitos, että tämä ei ollut meidän eka työpaikka Ausseissa. Täällä nimittäin olis ollut aika paljon enemmän opittavaa ekalle päivälle kuin mitä Gladissa. Juomia on mun mielestä pikkasen enemmän, baaritiskilta tilataan myös ruokaa, täällä meidän pitää olla töissä myös pullokaupassa ja kaikki tehdään täällä ihan just eikä melkein. Puhuttiin Marin kanssa keskenämme, että voi vitsit ku täällä on puhdasta ollakseen baari. Nyt muutaman työpäivän jälkeen siihen on löytynyt syykin. Täällä siivoaminen on oma uskontonsa, jota harjoitetaan jokaista oppikirjan sääntöä noudattaen. Mitään ei tehdä "sinnepäin" ja jos tekee, saa varmasti tehdä homman uudestaan. Oppiipahan ainakin säntilliseksi.

Barmaid-elämä vol 2 on siis lähtenyt käyntiin, ja ihan mukavasti on mennyt. Se on mainittava Newmanista, että täällä työmiehillä ei, luojan kiitos, ole tarvetta ilmoittaa tööttäämällä bonganneensa hameväen edustajan, vaan morjenstavat vain kättä nostaen. Much better! Asiakkaat on täälläkin baarissa tosi kivoja. Aussit vaan on niin kannustavia asiakkaita :DDD "Oh, you're doing  an awesome job", "thank you, dear" jne. Niin joo, se täytyy kanssa kertoa, että täällä alkoholinmyymiseen suhtaudutaan vielä tarkemmin kuin mitä Gladissa. Humalaa lähenteleville asiakkaille pitäis lopettaa tarjoilu vieläkin aikaisemmin. Ja bottleshopissa ei saa ostettua mitään alkoholia, jos ei tule autolla ja lähde autolla. Ihan oikeesti. Newmanin poliisin uusi sääntö.  Jos sulla ei siis ole autoa, sun pitää tilata taksi ja tulla sillä viinaostoksille. Ihan oikeesti. Yritäpä siinä sitten kiireessä pysyä selvillä, että tulivatko kaikki jonon asiakkaat paikalle autokyydillä. IHAN OIKEESTI. 

Jos nyt olisin jaaritellut tarpeeksi Newmanista. I'll be Bach.

Karoliina