Pahin painajainen

Kerron nyt pikasesti Cairnsista. Se on kiva ja nätti. Rannalle ei saa mennä suolavesikrokojen ja stingereitten takia niin täällä on semmonen hillitön uima-allaslaguunijudu joka on sika siisti. On satanu aikas paljon niin ei olla tehty mitään ihmeellistä. Ja mun äitille tiedoksi oon käyny KERRAN ulkona. Eli ei tarvii kärrätä mua heti ensimmäisenä lentokentältä katkasuun. Äiti-rukka. No mutta kertoakseni enemmän tästä mun painajaisesta...

Karoliina halus hirveesti mennä laskeen koskee. No mä et joo oishan se ihan kiva joo voishan sitä kokkeilla ehkä hitusen pelottaa.. Pelkään ihan törkiän v*tusti vedenalle joutumista. Siihen se surffarinuraki kaatu ku jouduin aallonpyörteeseen. No sen koskenlaskun piti olla tosi turvallista ja ainut kerta ku se vene kupsahtaa ympäri on jos se ohjaaja tekee virheen ja sitä kuulemma sattuu tosi harvoin ja jos sattuu niin ne joutuu ostaan kannun kalijaa muille ohjaajille niin eihän ne sitä halua, EIHÄN. No koska oon niin onnekas kerrassaan niin niinhän siinä kävi että se ilmatäytteinen alus kellahti kumoon.

Alku oli ihan jännitävä. Pistettiin siinä kypärää ja pelastusliiviä päälle. Sitten otettiin mela ja lähettiin kumipaatille. No kaikkien alkuharjotusten ja turvallisuushärpäkkeitten jälkeen tuli ensimmäinen semmonen koski. Viime yönä oli kuulemma satanu niin rankasti että se joki oli aika kivasti noussu ja tämä ensimmäinen koskikohta oli jo luokkaa 4. 6 on ylin eikä niitä lasketa missään päin Ausseja ja 5 on tosi kova. Nonni. Nelonen. Pitäs sujua. Katottiin siinä ku kaikki muut ensin mennee hienosti pysy melkeen kaikki kyydissä. Sitten meijän vuoro viimisenä. Ainut mitä oikeestaan muistan on se ku se paatti oli poikittain ja Karpan kanssa roikutaan siinä narussa ja mietin että v*ttu nyt meikä kuolee ja että äiti suuttuu ku lupasin etten yhistä sukeltamista ja koskenlaskua. No siinä se paatti sitten kellahti ja meikä jäi sinne alle. Onneksi oli tillaa hengittää. Ongelmaksi muodostu se ku en päässy pois sieltä alta. Se meijän ohjaaja oli hypänny sen kumossa olevan veneen päälle ja mää olin siellä alla pelastusliiveissä enkä päässy pois koska en saanu ittiäni veden alle pelastusliivien takia. No se jokihan oli täynnä kaikkia kiviä ja jalat hakkas joka paikkaan ja huhhuh. No siinä sitten jollaki ihimeen kaupalla onnistuin tulemaan sieltä pois. Sitten oliki meleko vaikia pittää hätä poissa ku ei nähäny mittään ku piilarit oli menny yläluomien alle ja suunenänielu oli täynnä vettä. Mitä ne opetti mitä ne opetti? Mitä mun piti tehä? ÄÄÄÄÄ! Ainiin jalat ylös ja kellu jalat menosuuntaan. Missä v*tussa on menosuunta? No hyi santana sanon minä. Jotenki onnistuin sitten pääseen sinne misä muutki HUKKUMATTA ja kipuaan takas venneeseen. Voin luvata etten oo eläissäni säikähtäny niin palio. No mutta tulipahan voitettua painajaisetki.

Meillä oli tarkotus laskia sitä koskea palijoki mutta huonojen sääolosuhteiden vuoksi jouduttiin tarpomaan sademetsässä. Kaks kärpästä yhellä iskulla, eipähän tarvii mennä millekkään sademetsäretkelle. Ei muuten mutta siellä metässä ei tietenkään ollu polkua ja kivet oli tosi liukkaita. Mustaki tuli melkonen akrobaatti spagaattien ja kaikkien ruumiinosien taivutuksien vuoksi. Liittys sirkukseen. No päästiin semmosen pienen liukaskivikalliokiipeilyn jälkeen takasi sinne paattiin ja pikkumatkan päässä oottiki jo kauan odotettu lounastauko! Seuraavaksi meijät lääpästiin bussiin, koska koskikohat oli sen verran voimakkaampaa sorttia että suitataan nätisti autolla ohi. Sitten oliki luvassa helppoja kakkos ja kolmos koskia ja loppumatka sujuki oikeen mallikkaasti. Mutta aika tylsä ja tasapaksu ois voinu koskenlasku reissusta tulla jos ei oltas siinä ekassa kaaduttu, koska loppumatka meni aika pitkälti puskakävellessä, syödessä ja bussissa. Mutta näin. Anteeksi äiti.

Mari