Tosi kova meno VOU VOU VOU VOU, tiukka etukeno VOU VOU VOU VOU

Jätettiin Airlie Beach taaksemme ja suunnattiin kohti Townsvillea. Hassua miten reissussa on ihan tullut erilainen näkökulma välimatkoihin. Suomessa neljän tunnin päässä oleva kaupunki on "siis niin pirun kaukana", täällä tuollaisen ajomatkan eteen lisää pakostakin sanan "vain". Vain neljä ja puoli tuntia, siis ihan kivenheiton päässä, gosh! Bussiasemalta otettiin bussi meidän hostellille. Kaikista näkemistämme hostelleista tämä on jollain tavalla omaleimainen. Sekä hyvällä että huonolla. Huoneet on sijoitettu kerroksiin sisäpihan ympärille, niin että tuli jotenkin mieleen jenkkileffojen vankilat. Positiivisia puolia ovat siistit ja isot kylppäritilat ja kattotasanteen uima-allas. Niin joo ja onhan tuo pihapiirissä seikkaileva lemmikkikanakin oikein kiva.

Uuden vuoden jälkeen ei olla käyty paljoa ulkona. Johtuu lähinnä näistä pikkukaupungeista, missä ollaan oltu. Cairns tulee olemaan seuraava isompi kaupunki, siellä bilekulttuuria on varmaan enempikin. Onneksi, koska Mari on päässyt ihan liian harvoin ulos mitä sen elimistö vaatis :D Itellä ei ole hätä, Suomessakin mulle iskee tarve päästä tuulettumaan yleensä ehkä kerran kahteen kuukauteen. Hei taattua humppaseuraa, ay? Oon kyllä ehkä tylsin parikymppinen mitä tiedän. Eli ehkä ollaan ihan hyvä kombinaatio, kun toinen lähtisi juomaan vaikka joka ilta ja toisella on kroonista laatua oleva nelikymppisen kotiäidin menojalka. Danssaamassa vähä käydää nii ja kivahan se on välillä tarkastaa jossain lihatiskissä, ettei vielä ole kinkkurivistön tarjouskipale. Siinäpä sitä riemua sitten olikin. Säästyy rahatkin, kun silloin yhtenä iltana juo sen kahden kuukauden edestä, niin ettei sen illan jälkeen kehtaa poistua neljän seinän sisältä ku vasta parin kuunkierron jälkeen. Ei vaan, just joking, just joking, aina olen skarppina.

Agnes Waterin hostellin omistajan Richardin kanssa juteltuamme, skippasimme Rockhamptonin pysähdyspaikkana, koska kuulemma Townsvillesta löytyisi putiikkia ja vaateliikettä sitten vaikka kuinka. En tiedä kuinka kauan sitten Riku oli Townsvillessa vieraillut, sillä ainakaan meille se ei miksikään shoppailuparatiisiksi itseään esitellyt. Keskusta oli tosi laaja, mutta monessa ikkunassa luki "LEASE". Kirppikseltä ostin jopa yhden topin, vaikka olkaimia jouduinkin lyhentämään. Ja hyvä tuli. Ei sillä ehkä käsityölehden kansikuvaan pääsisi, mutta ehkä backpacker-editionin täytesivuille. Jos jotain pitää Townsvillesta mainita, niin Holiday Innilla on siella rumin ja kaupungin muuhun habitukseen sopimattomin rakennus. Mutta Mari tajus, että se näyttää toiselta puolelta ihan isolta suklaajäätelöpuikolta. A-HA! Someone was thinking after all.

Australia Day oli 26.päivä. Etukäteen fiilisteltiin, että onpa mukavaa olla jossain isommassa kaupungissa sitten silloin kun paikalliset juhlii kotimaataan. Lähdettiin illalla käppäilemään josko löydettäis jostain menoa ja meininkiä. Ohitettiin tuhottomasti baareja ja kuppiloita, mutta jokaisessa karsinassa oli se tasan kymmenen asiakasta. Ei haluttu täyttää mitään niistä tusinaksi asti, joten jatkettiin vaan kävelemistä. Kaduilla pörräsi autoja kyläringillä, eli vilinää oli kuin Ulvilassa uutena vuotena. Ja Marin mielestä on ihanaa, ettei meidän tartte itsenäisyyspäivänä pitää Suomenlippushortseja.

Välillä joidenkin australialaisten kanssa jutellessa tulee vähän semmonen jenkkifiilis. Kun Aussit nyt on aika erillään muista, niin ei kai sitä halutessaan tartte tietää muun maailman menosta mitään. Tylsempiä kyniä mahtuu tietty joka maan penaaliin, mutta välillä pitää täällä höristellä korviaan, että mitä hittoa tuo just äsken sanoi. Australia Daysta puhuttaessa yksi tyyppi kysyi, että minkälainen meidän 4th of July on. Niin mikä? Niin kun kuulemma Australialla on tämä Australia Day 26. tammikuuta, mutta kaikki muut maat juhlii Yhdysvaltojen tapaan itsenäisyyttään heinäkuussa. No ei siitä kaikesta voi tietty olla aina perillä. Se on kanssa hauskaa, kun jotkut australialaiset näkee Euroopan kuin yhtenä maana. Kuten tämä yksi poika kertoi: "Joo että kun mä saan viisumin Britteihin, niin kyl mä haluun matkustella tietty pitkin Eurooppaa. Niinku käydä just jossain maaseudullakin, niinku Suomessa". No joo, pieni totuudenjyvänen.

Perjantaina checkattiin ittemme ulos ja vietiin vastaanotosta lupia kyselemättä meidän kamat tapaamamme Sarahin huoneeseen. Päivä hengailtiin kirjastossa ilmaista wifia hyödyntäen. Illan tullessa hiippailtiin Sarahin huoneeseen ja alettiin valmistautumaan sisäisesti ja ulkoisesti illan Full Moon Partyihin. Townsville on tunnettu lähinnä 20 minuutin lauttamatkan päässä olevasta Magnetic Islandistaan. Kun Fraser Island ja Whitsunday-saariryhmäkin on koluttu, niin kai tämäkin pitää nähdä. Tai no, pimeällä näkee sen 10 metriä yhteen suuntaan, että jossei nyt ihan ole nähnyt saarta niin ainakin on siellä käynyt. Full Moon Partyhan on käsittääkseni kotoisin Thaimaasta, joten nämä pippalot on siis niiden vähän pienempi ja kalliimpi Australianserkku. Hauskaa oli joo, tietysti voisin tahan jaaritella vaikka mita mahtavaa, mutta rehellisesti sanottuna ollaan me kylla paremmillakin kekkereillä käyty. Ja se fakta, etta varsinainen taysikuu ei edes tuolle paivamaaralle osu, niin no joo. Perjantai. No joo, ihan sama. En olis vaivautunut. Aamulla väsyneinä ja haisevina odoteltiin tunnin myöhässä olevaa bussia. On muuten eka kerta kun bussi oli kunnolla myöhässä. Tämän kerran saat anteeksi, Greyhound.

Karoliina